Karjalan kielen päivää vietettiin Kuopion kirjastolla teemalla ”Karjal – mieles, kieles da sydämes”! Tapahtuman suunnittelusta vastasi harrastelijaporukka Karjalazet Akkazet. Ryhmä suunnitteli ohjelman ja esiintyjät, kokosi omista kirjoistaan sekä eri julisteista/kuvista näyttelyn. Osa ohjelmasta oli ryhmän omaa tuotantoa. Ilmaista materiaalia yleisölle jaettavaksi saatiin Karjalan Sivistysseuralta, Elvytysprojektilta ja Martti Penttoselta. Pienellä avustuksella toimintaa tukivat Salmi-säätiö ja Manssilan Nuorisoseura. Salmi seura järjesti kirjamyyntiä.
Voimmo vai duumaija, a voi voi, midäbö tuli luajittuo!
Karjalan kielen päivy algoi olla jo illas, čuassu läheni seiččietostu. Ristikanzua astui bibliotiekan pordahii myöte. Duumaimmo, ku hyvähäi on, ehki kentahto tulou. Bibliotiekas päi meil oli sanottu, ku kolmekymmen stuulua riittännöh. Da alakerras oli vie luvendo savolaisis sugulois.
Kodvazen peräs kuulutettih, ”vahtimestarit, tarvitsemme lisää tuoleja”. Bibliotiekan johtai käi kertomas, ku paikal on 120 hengie da parikymmen vie liziä pyörii kaččelemas, midä kummua tiä tapahtuu. Toinah kai stuulat oldih käytös, ku alakerdahgi oli liččavunnuh sama miäry ristikanzua. Savolazet da karjalazet samah aigah, da mollembat voitettih!
Anneli vedi ohjelmua da Jenni helähytti kandelehtu mones välis. Raija Pyöli pagizi ylen hyvin tiedoiskun karjalan kieles. Tuula da Johannes annettih runomuodostu Juurihoiduo haitarin ker, min jälles Mitropoliittu Panteleimon opasti karjalazen kalenduaran peitočuksih.
Annikki, alguperähine kielen pagizii, lugi runoloi da sit näytelmyjoukko, Aila, Marja, Silja da Anneli, ozutettih sketsi ”Valliččendat, Akkane iänestämäs”. Pirjo da Leena piettih huoldu näyttelylöin pystyttämizes.
Lopukse Akkazet eziteldih iččiedäh rahvahal da kui lie olluh, ku melgi jogahine oli kenentahto Iivanan bunukku! Yhtehizekse lopukse vie pajatimmo rahvahan ker Ruskei Neičyt, Valgei Neičyt da Čiganaizet. Jenni meidy pianol säesti.
Ylen oli meil vessel ildu. Emmö ni unis olis voinu uskuo, jot näin äijäl ristikanzua tulou paikal. Kuulimmo, jot sezo Ylä-Savos päi oli lähtietty pimiedy dorogua myöte mualimannaval ajelemah.
Rahvahan mieles ohjelmu oli monipuoline da pättävän piduhine. Kentah kerdoi, jot kui olis vanhanajjan ildamis olluh.
Meilhäi on jo kyzytty, jot midäbö myö tuliel vuvvel samah aigah järjestämmö! Vai sih olemmo sanonnuh, ku nygöi pidäy meijän Akkasten putilleh huogavuo. Prozessu on olluh mieldykiinnittäi vai äijäl ruoduogi sih on tarvittu.
Vie pidäy sanella, ku myö kaikin hyväs mieles kodih lähtimmö!
Olli Savonsalmi ja Jorma Huotari ovat suunnitelleet hienot Manssilan Nuorisoseura Rajakiven paidat. Saatavilla on pikee-paita tai t-paita. Useita värejä. Paidat valmistaa Painatus Äxä oy Kemissä.
Manssila – karj. Manššila; ven. Mansila; myös: Manšil, Manschil, Mansela, Mansila, Manshila, Mantsila. Nimen alkuperä: mandžoi (karj.) merkitsee mansikkaa. Kylä oli runsaista mansikkakasvustoista tunnettua aluetta. Nykyisin kirkonmäellä kasvaa lähinnä Ukkomansikka (Fragaria moschata). Tämä lajike on kaksikotinen (eri hede- ja emikasvit). Se ei tee helpolla marjoja, koska vaaditaan samalla alueella olevien erikotisten kasvien ristipölytystä. Lajike on isokokoinen, näyttävä kukkiessaan ja rönsyilee helposti. Se on helppo siirtää paikasta toiseen ja käyttää esim. maanpeittokasvina. Lajike on saapunut Suomeen vasta 1800-luvulla, joten se ei ole alueen alkuperäisiä kasveja. Koska kylän nimi on vanhempi, maine on muodostunut jo aiemmin (< 1800-luku) perustuen todennäköisesti Ahomansikan (Fragaria vesca) runsauteen alueella.
