LIVVIN KIELI
Salmilaisia tapoja esitettynä Salmin murteella, näytelmä, Maija Räbinä (2,7 MT, pdf)
”Sulhastuksen” on Salmin opettajien kokoaman aineiston mukaan salmilaisia tapoja Salmin murteella kuvailevaksi kirjoittanut Maija Räbinä. Tätä näytelmää esitettiin mm. nuorisoseuran iltamissa.
Pekka Pohjanvalo, Salmin murteen uuttera tallettaja. Karjala/3/1949
Pekka Pohjanvalo (ent. Loginov) julkaisi Salmin murteen sanakirjan vuonna 1947. Tämä kirja täydentyi pian jatko-osalla vuonna 1950. Se kasvatti koko sanakirjan sanaston laajemmaksi kuin itse alkuperäinen teos oli yksin ollut. Pohjanvalo oli kotoisin Uuksalonpäästä ja oppi jo lapsuudessaan kotikielenä täydellisen Salmin murteensa. Pohjanvalo ei ollut varsinainen kielitieteilijä, vaan asialleen omistautunut kielenvaalija.
Juho Kujola (ent. Lasarev) Miinalasta lienee ollut ansioitunein erityisesti Salmin ja Manssilan kylien murteiden kartoittaja, tutkija ja kielitieteilijä. Manssilassa puhuttu murre oli erilaista kuin muualla Salmissa puhuttu kieli, ja Kujola selvitti perinpohjin juuri näitä eroja teoksessaan Äänneopillinen tutkimus Salmin murteesta, SKS 1910. Seuraavassa on otteita tästä tutkimuksesta.
Karjalan kieli kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten sukuun, sen itämerensuomalaiseen kieliperheeseen. Karjala on suomen lähin sukukieli, josta on käytetty myös nimityksiä karjala-aunus, itäkarjalaismurteet tai Venäjän Karjalan kieli.
Suomessa on tapana jakaa karjalan kieli kahteen päämurteeseen: varsinaiskarjalaan (joka jakautuu vienalaismurteisiin ja eteläkarjalaan) ja aunukseen (eli livviin). Kolmas päämurre on lyydi (eli lyydiläismurteet). Päämurteet jakautuvat alue- ja paikallismurteisiin.
Karjalan kielellä on nykyään kaksi pääpuhuma-aluetta: Karjalan tasavallassa pitkä, kapea vyöhyke Vienasta Aunukseen sekä Sisä-Venäjällä erityisesti Tverin seutu. Vähäistä karjalaisasutusta on Suomen puolella Kuhmossa ja Suomussalmella. Ennen toista maailmansotaa Suomessa karjalaa puhui pääsääntöisesti Raja-Karjalan ortodoksiväestö, ja kieltä hallitsee edelleen osa luovutetun alueen siirtolaisista ja heidän jälkeläisistään.
Manssila ja Virtelä kuuluvat alueeseen, jolla puhuttiin livvin kieltä. Tällä sivulla julkaistaan livvinkielisiä tarinoita ja muita livvin kieleen liittyviä kirjoituksia. Sivulla on myös äänitiedostoina kuunneltavia livvinkielisiä paginoita.
Lähde: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Lisätietoa: Karjalan Kielen Seura
Karjalan kielen verkkosanakirja, laajasti tietoa myös kielen ja sen murteiden tutkijoista
Pekka Ruotsi (1902-1975) on eräs tunnetuimpia livvin kielellä pakinoita ja muita julkaisuja kirjoittanut henkilö. Rajakivi ry on kustantanut hänen kirjoituksistaan kokoelmajulkaisun, jonka Pauli Vinni on toimittanut. Seuraavassa esitetään Vinnin kirjoittama johdanto tähän teokseen ”Utšiit’el Peša Ruotšin paginoi” sekä neljä erityisesti Manssilaan liittyvää tarinaa. Jokainen näistä paginoista on myös mahdollista kuunnella Juhani Aution lukemana.
Pauli Vinnin johdanto Ruotšin Pešan kirjaan (pdf, 200 kt)
Kalapruaz’iekku Man’šilaz (pdf, 60 kt)
KUUNTELE tämä pagina Juhani Aution lukemana (MP3, 3 MT)
Karvozen Antti lehmänoztoz (pdf, 70 kt)
KUUNTELE tämä pagina Juhani Aution lukemana (MP3, 3 MT)
Sonniyhtiztyksen peruztamizkogouz (pdf, 60 kt)
KUUNTELE tämä pagina Juhani Aution lukemana (MP3, 2 MT)
KUUNTELE tämä pagina Juhani Aution lukemana (MP3, 3,5 MT)
Manssilan starikoita. Kuva kirjasta Ruotšin Pešan paginoita. Seisomassa vasemmalta Mihail Elmikäinen, Maksim Tsakkojeff, Ivan Alanko, Mihail Gordejeff, paimenpoika Bergi, suutari Ivan Paulov, Ivan Patronen (Bursu), Aleksanteri Röppänen, Ivan Tiihonov (piippu-Ivan), Santeri Miihkinen, Ivan Huotari, Kalle Tuovinen, Irinja Tuovinen. Istumassa Olli Kononoff, Nikifor Salminen (ent. konstaapeli), Ivan Makkonen.
Kuopion kansalaisopiston karjalankielen opiskelijat valmistivat kursseillaan vuosina 1991-95 karjalankielisiä lehtiä. Seuraavassa nämä julkaisut alkuperäisasussaan (pdf, koko 0,6 -1,6 MT).
Kuopion kansalaisopiston karjalankielen kurssilaisten tervehdys (1991)
Meijän Salmi -karjalankielel kirjutettu lehti, 1991
Meijän Salmi -karjalankielel kirjutettu lehti, 1992
Meijän Salmi -karjalankielel kirjutettu lehti, 1993
Meijän Salmi -karjalankielel kirjutettu lehti, 1994
Meijän Salmi -karjalankielel kirjutettu lehti, 1995
Mustoloi kalois da kalastajis
Salmin Manssilankylän pohjanpuolel, onnuako viijen virstan piäs oli Änäjogi. Se oli puolesmatkas Rajasellän kyläh da sai veit venälpäi. Räimäläs jogie kutsuttih Räimälän jovekse Miinalankyläs, kus se laski Luadokkah, Miinalan jovekse.
Täl jovel myö käimmö tuatan ker kalas erähii kertoi suves, enne voinua. Kalaskäyvves myö ainos vai ustelimmo, emmo ongitannuh ni konsu. Meile oli erähii ustimii, kuduat oldin hobjazii da kirkkahii da myö konsutah saimmo mintahto haugitzusen. Joven vesi oli ylen tummu da minus ustimen väri ei olluh hyvä täh jogeh. Kerran löyvvin kois vanhan, suuren da ylen äijjy tummunnuon kuparisen ustimen da hangain sen kirkkahakse. Gu sit menimmö erähän kerran jovel, sivoin sen kuparisen ustimen siimah. Tuatto ei kerinnyh soudua gu palasen matkua, ku jo haugi izgi kiini ustimeh. Se oligi toven peräs suuri haugi da minul oli jygei ruado kiskuo sidä venehehpäi. sain sen jo kymmenen medrin piäh venehes, gu se potkai ittšeh ilmah – da se piäsi irdi. Vai ei sillos olluh itku loitton. Ustimen kiinnitin oli katkennuh da mugai sinne meni ustin da monen kilon suurune haugi.
Erähän kerran olimmo tuase tuatan ker ustelemas jovel. Sorsastusaiguki oli jo pitkäl da tuatal oli oruzu kera sorsih näh. Gu sie souvvimmo, erähän jovenpolven tagua näimmö suuren sorsan. A se oli villihanhi. Opimmo soudua hillakkaseh lähenbä sidä, vai emmo piässyh muga lähäl sto tuatto olis voinuh ambuo sen. Joves oli suurii da äkkinäsii polvekkehii. Nousimmo randah da lähtimmö hillakkaseh da vaikkaseh ryömimäh joven polven toisel puolel, kunne tämä elävy oli laskevunnuh huogavumah. Hos kui vaikkaseh myö kullimmo tihien kuuzikon da randuleppien välis, meidy ei lykästännyh piästä lähembä gu suan medrin piäh tädä eläviä. Kizaimmo tämän elävän ker tostu tšuassuu, vai täl kerdua villihanhi vei meis voiton täs kizas.
Ustelimmo da piimmö verkkoloi tozo Suarijärves da Pitkyjärvesgi. Nämmien mollembien järvien veit oldih ylen kirkkahat da puaksuh käyvveski jäimmö kalatta. Vai erähii kerdoi tsyötöiongel sai pikkarazii ahvenusii. Särgii nämmis järvis en musta olluon ni ʼnyhty.
Luadokal tuatto käi kalas erähän ruadodovarizen da muan viljelijän ker. Kahtennu keviänny gu oli harjuksen kudu, hyö suadih kalua viijestostu verkos muga äijjy, sto ne pidi tuuvva kodih hevol. Mustan hyvin, gu meil oli kois mondu litran vedostu lasiasdettu mähändiä da kuivattuu kalua söimmö pitkäl talveh Kahtennu keviänny hyö hukattih suuri oza verkkolois. Harjuksen kudu oli ainos jiälöin lähtön aigah da sillos sai parahat sualehet. Vai Luadogal nouzi myrsky muga ravieh sto ei olluh enämbi dieluo verkkoloi hakemah gu et liene olluh rannal. Muga sit jiät murettih da reviteldih verkot hos silmien eis. Venehen ker ei olluh menemisty sinne jiälöin joukkoh.
Suvel parahat verkkoabajat oldih kuuven virstan piäs rannas olluot madalikot. Manssilan kohtal Luadokas ei olluh suarii, kudamat oldas oldu suojannu myrkyy vastah. Oli vai kaksi piendy luoduo, Kallivost, kudamat oldih kahten virstan piäs rannaspäi. Nämmä ei ylen äijjiä suojattu myrskyl. Luadogan myrskyt oldih sygysyl muga pahat sto laivatgi jiätih pahinbannu aigannu Tuleman satamah eigo lähtietty merel. Luadogan vesi gu eule suolastu, sen laineh on jyrkky, terävy da ylen vuaralline. Nämmien dieloloin täh tuatto ei ottanuh minuu ni konzu matkah gu hyö mendih kalah nämmil luodoloil.
Vie pidäy sanuo sto Manssilas ei olluh moottorivenehty enne voinua. Kylän rannas pyyvvettih kalua nuotal. Yhtes nuotas oli mondu taloidu yhtes sitä vedämäs. Nenga kyläs oli ainos kalua syödävänny.
(Julkaistu Meijän Salmi- lehtisessä 10.9.1994)
Juhani Autio
Nuottakunta Manssilan rannassa. Kuva: Ruotšin Pešan paginoi -kirjasta.
Tämä nuotanvetotapahtuma on myös taltioitu lyhytelokuvaksi ”Karjalaista kyläelämää, 1936, Eino Mäkinen”. Katso oheisesta linkistä, miten Manssilan rannassa aikanaan kalaa pyydystettiin. Filmin on tuottanut Kansatieteellinen Filmi Oy. Samalta sivustolta löytyy myös muita salmilaisia kansanperinteitä kuvailevia lyhytfilmejä.
Kalastusta Manssilan rannassa, Kansatieteellinen Filmi, 1936. ”Karjalaista kyläelämää”
Potsankal alah Harakkumäis
Jatkosodan aigah Manssilas eläjes ei olluh, kui nygöi, rattikelkkoloi da nji midä tehtastegostu, pulkkuo libo midätahto, mil olis voinnuh mägie laskie yhtes kaksi libo kolme. Vai laskiaine tietengi jo sillos oli da mugahai myögi tsuraimmo ken mil puutui. Lotokat katzo oldih da lotokal yksin hangikelis voithai kuitah mäis alah tulla, hos se oligi enmbäl gu jiätikkölöil da muijal tallavuloil kohtil kayttöh tarkoitettu.
Erähän talven, Koslovan Flego da Aulis dai minä, kui liene ugodinnuhgi minun djiedjoin pihanperäl meijän silmäh vaste luadittu potsankku. Diedjoin pidi sinä talven ajattua tukkiloi gu oli duumainuh srojie tulevannu kesänny lisiä yhty da tostu. Potsankku hai on, gu et tiedänne, tukinajorein tagaregi. Karjalas se oli sih aigah kebiekse laudittu kolme libo njellipajunje regi (kolme pajuu kablahis da tietengi yksi eis). Myö kattselimmo tädä potsankua meil ylen hyvin sobivakse kolmenkesken ihan herroikse Harakkumäis laskendah. Flego, kudai oli jo 18 vuoduhinje asettus ensimäsel pajul istoimah da panis jallat edupajul gu ohjatakseh sen mi paju taibui. Sit istuvus Aulis toisel pajul da laittas jallat ensimäsen kablahan tuakse jallaksil gu tugevoittamah tädä hendostu regihytty. Da sit minä istovoisin kui Aulisgi, vai kolmandell pajul da jallat toisil kablahil jallaksien tuakse.
No nenga myö duumaitsimmo edukädeh, da kaiken pidi olla kui vai tarkat da kaiken varmistannuot musikat voidih ielepä tsotata.
Sid oli vie yksi jielo! Meijän piellys diedjoil kysyö, sto höi anda luvan potsankan ottua. Vai minä taki tunsin oman Didjan, da yhtymieldy oldih toisetki, sto jesli mennemmö kysymäh, meil jiäbi Harakkumägi nenga laskematta. Siksei tulimmo sih tulokseh, sto hilljakkasin (Anningi, Anni oli didjan hoidai) huomuamatta hämäräsis viemmo yhtes rein mäil, da kui olemmo edukädeh sobinnuh, mugai laskemmo. Harakkumägi sit kohtas, kus myö olimmo laskemas da kus regie ylähpäi kiskuo jerimmö, oli ylen jyrkky. Emmöhäi muiten nji mostu vaivua olis ruvennuh nägemäh.
No sit saimmo rein mäil da ihan yläh. Itse kudaigi asetuimmo omal pajul da varmistimmo, sto emmo nji ken paku. Eihäi nengostu kyydjii olluh tiijos nji ken ajelluh. Vai myö taki huomei olisimmo voinnuot kehuo…, vai sid edukädeh jöngöi ylbienny kaikkie duumaijjes potsankku, kui vargai, lähtigi alahpäi muga sto kaikin vai nytkähtimmös. Lyhyön kodvasen mendyy tajuimmo sto potsankku ei olluh meijän hallinnas kui sanotah, gu formulat libo rallikuskit mettsäh karahutetah. Eihäi Flego, kudai jo oli gu aigunje musikku ni midä virhetty lainnuh vai potsankan kehveli taki puoldi hurual käil muga sto myö menimmö Helstenin Hiljan taloh päi da ylen puaksuh lepikkoh. Kodvasen kuului vai ryminiä gu lepät katkettih vai gu se lopui, kuului gu pajun katkiendua! Da mugahai se oligi. Potsankan kasi ensimmästy pajuu oldih endisii, dai toiset kuiliene gu irrallah. Nenga jälgehpäi gu tädä kirjutan kai nagrattaa ku mieleh tuloo Makkosen Kostin sanondu joga jielon jälgeh ”se on vakava paikka”. Tovengi, se oli vagava paikku, ku myö hilljakkasin keräilimmö potsankan yhteh da panimmo sarain seinustal da jäimmö vuottelemah sto midä kuuluu. Vai sid tuligi kesä da juhannus da sinne jiädih tukit dai reit, da sinne jiädih Harakkumäit dai Suuretmäit. Keral saimmo tärgeimmän, kudai mingi sikse asettau.
Mikko Mikael
