Manssilan jääkaudenjälkeiset muinaisrannat
Viimeisen jääkauden päättyessä ja mannerjäätikön peräytyessä yli Suomen Itämeren alueella oli erilaisia vesivaiheita, jotka suuresti vaikuttivat mm. Laatokan Karjalan maaperän muodostumiseen. Ylimmät jääkaudenjälkeiset rannat ovat siellä yli sata metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella kun vastaavat rannat Karjalan Kannaksella ovat vain 50-70 metrin korkeudella. Ero johtuu erilaisesta maankohoamisesta.
Maankohoaminen
Perääntyvän mannerjäätikön reunan eteen, Itämeren altaaseen patoutui ns. Baltian jääjärvi, joka loppuvaiheessaan ulottui Suomessa Salpausselille. Jäätikön peräytyminen ja maan kohoaminen aikaansaivat jääjärven purkautumisen, jolloin jääjärven pinta laski liki 30 metriä valtameren tasoon asti 11.590 vuotta sitten. Maa kohosi ja itämeren allas patoutui makeavetiseksi sisäjärveksi noin tuhanneksi vuodeksi. Tätä vaihetta kutsutaan Ancylusjärveksi. Järven pinta kohosi ja mannerjäätikön sulamisvedet nostivat valtameren pintaa. Lopulta suolainen vesi pääsi tunkeutumaan Itämeren altaaseen noin 9.500 vuotta sitten. Alkoi Litorinameren aika, joka vaihettui nykyiseksi Itämereksi noin 2.500 vuotta sitten.
Maankohoaminen ja siitä aiheutunut Laatokan rantaviivan siirtyminen on merkittävin Laatokan Karjalan luonnonmaisemaan vaikuttanut tekijä jääkauden jälkeen. Maankohoamisen pääasiallisena syynä on mannerjäätikön painon alla painuneen maankuoren palautuminen tasapainotilaan. Mannerjäätikön ollessa laajimmillaan 20.000 – 18.000 vuotta sitten jäätiköihin sitoutui niin paljon vettä, että valtameren pinta oli 120-140 metriä nykyistä merenpintaa alempana. Jäätiköiden sulamisvedet nostivat valtameren pintaa nopeasti niin, että valtameren pinta saavutti nykyisen tasonsa noin 7.000 vuotta sitten.
Nopea maankohoaminen aiheutti mm. Karjalassa lieviä maanjäristyksiä, maanvyörymiä ja kalliolohkojen siirroksia. Venäläisten geodeettien mukaan Valamon saarella maankohoaminen on ollut poikkeuksellisen nopeaa, 6,4 millimetriä vuodessa eli noin kolminkertaista ympäristöön verrattuna. Vuotuinen vedenkorkeuden vaihtelu on Laatokassa erittäin suurta. Vuoden 1924 tulvakorkeudesta vähävetiseen vuoteen 1940 on eroa peräti 245 cm. Laatokan keskivedenkorkeus on 4,80 metriä.
Laatokan alue vapautui mannerjäätikön alta noin 14.000 – 13.300 vuotta sitten. Jäätikön ja maan väliin patoutui useita ns. jääjärviä, joista merkkeinä ovat mm. rantatörmät. Nämä jääjärvien rannat ovat ylimpiä muinaisrantoja Karjalassa. Maankohoamisen mukaan ylimmät rannat vaihtelivat Salminkin alueella huomattavasti. Salmin Saarenmäen harjussa ylin ranta on 70 metrin korkeudella. Tämä harju on noin 25 km Manssilasta luoteeseen. Jänisjärven alueella, 100 km Salmista luoteeseen ylimmät rannat ovat jo 115 metrin korkeudella merenpinnasta.
Baltian jääjärvi
Suurin yhtenäinen jääjärvi patoutui noin 10.000 sitten Itämeren altaaseen peräytyvän jäätikön reunan eteen. Tätä allasta kutsutaan Baltian jääjärveksi ja se peitti Suomenlahden, koko Laatokan ja suuren osan Kannasta. Jääjärven ylin ranta on usein Karjalassa myös alueen ylin ranta.
Baltian jääjärvi päättyi kun vedenpinta laski nopeasti, ehkä muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä, noin 30 metriä valtameren tasoon. Jääjärvi ei ulottunut Laatokan itäpuolella sanottavasti sisämaahan. Ääniselle jääjärvi ei myöskään tunkeutunut. Ääninen laski aluksi lyhyen aikaa pohjoiseen Vienanmerelle mutta myöhemmin sen lasku siirtyi Laatokkaan. Lasku-uoma kulki Vieljärven, noin 30 km Manssilasta koilliseen, eteläpuolelta Laatokkaan. Syvärin joki syntyi noin 10.500 vuotta sitten ja muodosti silloin Äänisen lasku-uoman Laatokkaan.
Yoldiameri ja Ancylusjärvi
Baltian jääjärven lasku paljasti laajoja maa-alueita Karjalassa.
Kannasta. Jääjärven ylin ranta on usein Karjalassa myös alueen ylin ranta.
Baltian jääjärvi päättyi kun vedenpinta laski nopeasti, ehkä muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä, noin 30 metriä valtameren tasoon. Jääjärvi ei ulottunut Laatokan itäpuolella sanottavasti sisämaahan. Ääniselle jääjärvi ei myöskään tunkeutunut. Ääninen laski aluksi lyhyen aikaa pohjoiseen Vienanmerelle mutta myöhemmin sen lasku siirtyi Laatokkaan. Lasku-uoma kulki Vieljärven, noin 30 km Manssilasta koilliseen, eteläpuolelta Laatokkaan. Syvärin joki syntyi noin 10.500 vuotta sitten ja muodosti silloin Äänisen lasku-uoman Laatokkaan.
Yoldiameri ja Ancylusjärvi
Baltian jääjärven lasku paljasti laajoja maa-alueita Karjalassa.
Luonto
BOHORITTŠU – LAATOKAN-KARJALAN TERVEYSYRTTI
Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) eli Bohorittšun kukka on rentona rönsyilevä harjumailla laajoja kasvimattoja muodostava hyväntuoksuinen varpukasvi, joka kukkii heinä-elokuussa. Tämä kasvi oli tärkeä luonnonlääke ja arkijuoma Laatokan rantojen asukkaille ja varsinkin kalastajille.
Bohorittšu on venäjää ja tarkoittaa sanatarkasti Jumalansynnyttäjää. Jumalansynnyttäjän kukka on hyväntuoksuinen teeyrtti, jonka näin kirkollinen nimi on vain arvailujen varassa Lähes pelkällä hiekalla kukoistava vaalean purppuranpunainen varpukasvi saattoi näyttää luonnon ikonilta sekä ihmisten että varsinkin ikonimaalareiden silmissä.
Kangasajuruoho eli bohorittšun kukka oli tärkeä lääkekasvi mm. Laatokan kalastajille, jotka nauttivat ajuruohoteetä sekä arkijuomana että lääketeenä vilustumista vastaan. Kangasajuruoholla tiedettiin olevan myös ruokahalua lisäävä ja nesteitä poistava vaikutus.
Manssilassa bohorittšun kukkaa kasvoi mm. Pitkäjärven takana Mäkräpesänharjulla.
Kangasajuruoho kerättiin varsineen päivineen. Tuulettomana ja aurinkoisena päivänä kasvit kuivattiin aluksi ulkona jonkun pellin päällä. Hieman kuivahtaneena kukat ja lehdet irrotettiin varsista ja ne vietiin sisälle mietolämpöiseen uuniin lopullista kuivatusta varten. Kuivuneet kukat ja lehdet hienonnettiin ja nautittiin haudutetun teen tapaan.
