MANSSILA KARTALLA
Ruotsin valtionarkisto Riksarkivet tarjoaa käyttöön nettisivullaan ns. Utterin kartan, joka esittää Suistamon ja Salmin aluetta n. vuonna 1648. Kyseessä on Carl Gustaf Wrangelin maakirja, joka koostuu koko alueen kattavasta kartasta, alueella sijaitsevien yksittäisten kylien kartoista sekä alueen asukkaiden luetteloista. Karttojen otsikot, merkinnät ja selitteet (Explicatio Notarum) on myös tulkittu selkokielisiksi. Manssilan kylä esitetään maakirjassa omana karttanaan ja kyläkohtaisine tietoineen.
Asiakirjan tarkastelemista varten tarvitaan ilmainen lisäohjelma netti-selaimeen (DjVu by Caminova ). Kun jokin karttasivu on ensin ladattu katsottavaksi tällä ohjelmalla, sivua voidaan mm. rajata/leikata/kopioida Windowsin leikepöydän kautta normaalein menettelyin. Kuvatiedostoja voi käsitellä myös muilla tavanomaisilla kuvankäsittelyohjelmilla ja muuntaa monikäyttöisempään (esim. pdf) muotoon. Tämän voi tehdä kuvan laadun juurikaan huonontumatta. Alkuperäiset kuvakoot saattavat olla hyvin suuria.
Seuraavassa on haettu valmiiksi eräitä Manssilaan liittyviä karttojen osia ja asiakirjoja. Tiedossa ei ole Riksarkivetin rajoituksia kuvamateriaalin käytölle. On suositeltavaa mainita lähde tai käyttää suoraa linkkiä alkuperäiseen lähteeseen.
Manssilan kylän karttakuva (pdf, 1,2 mt)
Eteläinen osa Suistamon kreivikunnan aluetta (pdf, 1,7 mt)
Manssilan karttakuvan selitteet, talojen lukumäärät ja verotustietoja
Manssilan kylän asukkaat maakirjan mukaan (puhtaaksikirjoitettuna, orinaali)
Manssilan ja Virtelän kylät sijaitsivat rinnakkain Salmin pogostan itäisimmässä kulmassa, aivan Suomen ja Venäjän rajalla. Tämän käytännössä yhtenäisen kyläalueen rajat muodostuivat etelässä Laatokan rannasta ja pohjoisessa Änäjoesta. Valtakunnanraja idän suuntaan piirrettiin jo Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Ruotsin ja Venäjän välille. Salmin alue siirtyi Venäjän alamaisuuteen vuonna 1721 ja lopulta Suomen itsenäistyessä vuonna 1917, sama itäraja palveli vuoteen 1939 Suomen ja Neuvostoliiton välisenä rajana.
Manssilan ja Virtelän kylistä on laadittu ns. kyläkartta, jossa esitetään talojen sijoittuminen kylien alueille sekä luetellaan talojen asukkaat juuri ennen toiseen evakkoon lähtöä vuonna 1944. Seuraavassa esitetään tämä kyläkartta ja luettelo kylien asukkaista. Kartan on koostanut työryhmä Ari Luukkanen, Aili Karhunen, Lea Pietikäinen ja Olavi Savonsalmi. Työhön osallistuivat myös useat muut ”hyvämuistiset” avustajat arvokkaalla panoksellaan. Varsinaisessa kyläkarttajulisteessa on useita vanhoja valokuvia ja lyhyitä kirjoituksia. Tätä korkealaatuista, julistemuotoista kyläkarttaa voi tiedustella mm. Helsingissä Sukututkimusseuran kirjastosta tai tällä sivustolla olevista palaute-sähköpostiosoitteista.
Lukuvihje: avaa oheisesta linkistä ensin kyläkartta yhteen selaimen ikkunaan. Kartan latautuminen (koko noin 0,8 MT, pdf-tiedosto) omalle koneellesi kestää hetken, mutta sen jälkeen voit tarkastella sitä helposti ja esim. suurentaa kuvaa Acrobat Reader-katseluohjelman suurennustoiminnoilla. Samoin voit avata oheisen toisen linkin, jossa on kyläläisten nimiluettelo, vielä yhteen selain-ikkunaan. Vuorotellen karttanäkymää ja nimilistaa katsoen voit tutkia mukavasti esivanhempiesi kotikyliä!
Manssilan-Virtelän kyläkartta juhannuksena 1944
Manssilan ja Virtelän kylien talojen asukkaiden nimiluettelo
Manssila kartalla eri aikakausina ja eri tarkoituksia varten
Vanha kartta Salmin pitäjän alueesta kyläkeskittymineen
Tässä kartassa on luettavissa seuraavat merkinnät: Mansila by = Manssilan kylä; Karckusa by = Karkun kylä; Virdilä öde = Virtelän autio(kylä); Harakina = Harakkakivi – Harakkakylä oli Grosnoin alueen aiempi nimi; Harackina brunn = Harakkakiven kaivo; Kondus by = Konnun kylä; Kawanelo = Kavaino; Uito = Uito? – viimeinen kirjain jää kartan taitokseen; Warezenkiwi = Variksenkivi; Winabäck = Vino-oja; Karckuski och Kondushi somer vägs = Karkun ja Konnun kesätie; 1 Mansila by vägs= Manssilan kylätie; 2 Pägälän Mäcki = Pägälänmäki; 3 Kariskiwi. Bäläiä Os utsprång = Kariskivi. Belajan ojan sivuhaara.
Manssilan lohkokunnan vuonna 1896 vahvistettu isojako. Seuraavissa viidessä karttatiedostossa on esitetty koko Manssilan ja Virtelän kyläalueen tilusjako sekä näiden kylien kaikkien tilojen isäntien nimet. Ohje: Kartta kannattaa hakea ensin omalle tietokoneelle ja tarkastella sitä sitten jollakin kuvankatseluohjelmalla paikallisesti. Kuvat ovat suurikokoisia ja kestävät hyvin suurentamista yksityiskohtien tutkimiseksi. Vanhemmilla tietokoneilla isojen kuvien latautuminen saattaa kestää jopa useita minuutteja. Lähde: Kansallisarkisto, Helsinki.
Manssilan talonpoikien nimet (3,2 MT, jpg)
Manssilan itäinen alue (2,7 MT, jpg)
Manssilan läntinen alue (3,2 MT, jpg)
Manssilan eteläinen alue (3,3 MT, jpg)
Manssilan keskustan alue (2,6 MT, jpg)
Kaksi karttaa (toinen viimeistelty, toinen luonnos) vuodelta 1891, joissa esitetään Salmin tuon ajan tiestö. Huomaa myös teiden numerointi. Lähde: Kansallisarkisto, Helsinki.
Salmin maantiet numeroineen vuonna 1891 (0,3 MT, jpg)
Salmin maantiet vuonna 1891 (0,2 MT, jpg)
Ruotsalainen Salmin kartta 1600-luvulta; Ruotsin valtionarkisto, Tukholma
Eräitä muita karttoja
Salmin metsiä 1756, Metsätieteen aikakauskirja 1/2005
Tämän päivän tiestö Salmista Manssilaan; Laatokan-Karjalan tie- ja matkailukartta, 2003.
Carte de Finlande, montrant la densite de la population en 1896. E.R. Neovius. Societe anonyme F. Tilgman, Helsingfors. Ranskankielinen kartta Suomen asukastiheydestä vuodelta 1896. Kartta on isokokoinen (1,7 MT, jpg) ja kestää hyvin suurentamista.
Carte de Salmi – Salmin alueen väestökeskittymät vuonna 1896.
Manssilan myllypaikka – mellitsyjä yli 160 vuoden ajan
Änäjoki on Manssilan alueen läpi virtaavista joista ainoa, jossa tiedetään olleen myllyjä. Manssilan kohdalla joen nimenä käytettiin Änäjokea, myöhemmin alajuoksulla nimi muuttui Miinalanjoeksi. Asiakirjoissa ensimmäiset tällä hetkellä tunnetut maininnat Manssilan myllyistä löytyvät vuodelta 1772. Venäjän arkistoissa on vielä Salmin aluetta koskevia 1700-luvun asiakirjoja, joita ei ole saatu tutkittavaksi Suomessa. Lisätietoja saatamme siis saada vielä tulevaisuudessa niin manssilalaisista suvuista kuin heidän toiminnastaan mm. mylläreinä. Vanhimmat asiakirjalliset tiedot löytyvät tällä hetkellä 1500 – 1600-lukujen vaihteesta. Sukututkijalle ne eivät kuitenkaan muodosta yhtenäisiä aikasarjoja, jotka mahdollistaisit jonkin yksittäisen suvun tutkimuksen.
Ns. Gordein suvun (ks. suvusta lähemmin KC 2002, 2003) mylly oli vielä talvisodan kynnyksellä vanhin toiminnassa ollut mylly Salmissa. Muiden Salmin pitäjän myllyjen osalta ks. esim. myllyniekan sivusto. Manssilan myllyn historia on hyvin paljon Gordein suvun historiaa, jota erityisesti Klaus Castrén on selvittänyt tutkimuksissaan. Gordein suvusta tiedetään, että sen edustajat, todennäköisesti Röppäsen suvun edustajien kanssa, olivat ensimmäiset Manssilaan saapuneet asukkaat, joiden jälkeläisiä jäi pysyvästi asumaan kylän alueelle aina Talvisotaan asti.
Gordein suvun jäseniä toimi mylläreinä Manssilassa kaikkiaan kuudessa sukupolvessa noin 160 vuoden aikana. He olivat seuraavat henkilöt (ns. II pääsukuhaaran edustajat):
1. Ivan Bolšoi Gordejev (n. 1749 – 1825)
2. Stepan Ivanov (Gordei) (1767- n. 1848)
2. Feodor Ivanov (n. 1769 – n. 1844)
3. Osip Feodorov (n. 1805 – 1875)
4. Ivan Osipov (n. 1836 – n. 1916)
5. Stepan Ivanov (Gordejev/Mylläri) (1861 – n. 1931)
6. Feodor Mylläri (1895 – 1931)
6. Nikolai Mylläri (1904 – 1977).
Lisäys: Ns. I pääsukuhaaran edustajista on myöhemmin käynyt ilmi, että myös seuraavat henkilöt toimivat mylläreinä:
• Nikifor Afanasjev (n. 1786 – n. 1845)
• Ivan Nikiforov (n. 1817 – 1895).
Gordein suvun hallussa pääosin aina vuoteen 1932 asti pysynyt myllyalueen rakennuskokonaisuus koostui useasta eri rakennuksesta. Klaus Castrén selvitti 1994 rakennuskokonaisuutta haastattelemalla mm. seuraavia henkilöitä: Maria Bau, os. Burtsov; Raimo (Nikolai) Nikolainpoika Irla (Mylläri); Aleksi Vasilinpoika Jeronen; Pekka Stepaninpoika Räbinä. Haastattelujen ja omien tutkimustensa pohjalta Castrén laati seuraavassa esitettävän sanallisen kuvauksen (johon tehty vain editoriaalisia korjauksia/PS) myllyalueesta. Kuvaus on arvokas tallenne, koska kuva-aineistoa on myllyalueesta säilynyt hyvin vähän. Ohessa on myös Gordein sukukirjassa esitetty periaatteellinen kartta Manssilan myllyalueen rakennusten sijoittumisesta myllyalueella:
Manssilan myllyalue n. 1920-30 luvulla. KC:n sukukirjan mukaan.
”Gordejeffien/Myllärien (vuodesta 1932 Räbinäin) talo Salmin Manssilan kylässä oli suuri kaksikerroksinen maalaamaton harmaa hirsirakennus. Se sijaitsi pienellä mäellä Änäjoen länsipuolisella rinteellä vajaan sadan metrin päässä niin sanotulta Salmin päätieltä Rajaselän kylään kulkevan tien ylittävältä sillalta. Sillan viereltä talolle johtava tie jatkui sitten talolta etelään metsän läpi vievänä oikotienä edellä mainitulle Salmin päätielle.
Päärakennus koostui ennen Talvisotaa aunukselaistyylisestä vanhasta osasta ja sen jatkoksi rakennetusta uudesta osasta. Näiden kummankaan talonosan rakennusajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta perimätiedon mukaan talon vanha osa oli kulkenut perintötalona isältä pojalle Gordejeff -suvun myllärisukuhaarassa monen sukupolven ajan ja uusi osa oli rakennettu joka tapauksessa ennen vuotta 1932, jolloin se siirtyi Räbinäin omistukseen.
Talon vanha osa, joka sijaitsi sillan puolella, koostui ensinnäkin yläkerrassa olevasta navetan vinnistä eli ladosta, jossa talvella säilytettiin heiniä ja jonne ulkoa johti katollinen hevosajoneuvosilta, sekä vinnin alapuolella olevasta navetasta. Navetan pihanpuoleisessa kulmassa oli ulkohuone. Toiseksi siihen kuului varsinainen asuinosa, joka puolestaan koostui kummassakin kerroksessa olleesta eteisestä sekä tupa/keittiöstä ja kamarista. Vanhan talonosan kummankin kerroksen päädyssä oli karjalaistalojen perinteelliset kolme ikkunaa. Ikkunoita oli kummassakin kerroksessa myös niin joen puoleisella seinällä kuin pihan puoleisellakin seinällä, jossa myös sisäänkäyntiovi sijaitsi. Ainakaan runsaita pääty- ja ikkunapuuleikkauskoristeita ei tässä talossa ollut, ei liioin parveketta (galdari). Rakennuksen yksikerroksinen uusi osa taas koostui tupa/keittiöstä ja kamarista.
Sivurakennuksia oli useita. Päärakennuksen ja joen välissä, talon uuden puolen vieressä, oli riihi. Myös sauna oli päärakennuksen ja joen välissä, talon vanhan puolen vieressä. Päärakennusta miltei vastapäätä, talon ohitse kulkevan ja Salmin päätielle vievän oikotien varrella, talosta katsoen oikealla puolella tietä, oli kolme ikkunatonta sivurakennusta: talli, talo ja aitta. Niiden edessä oli kaivo, katoksen alla. Ainakin aikaisemmin oli talon pihamaalla sijainnut myös erityinen piharakennus, jossa yöpyivät kauempaa, aina Aunuksesta myöten, myllylle jauhattamaan tulleet.
Mylly patoineen, uitto(vesi)ränneineen ja kaksikerroksine vesihuoneineen sijaitsi luonnollisesti joen varrella, suunnilleen samalla kohdalla kuin myllyrinteen harjalla sijainnut päärakennuskin. Myllyrinteessä sijaitsi myös myllylle jauhattamaan saapuneita varten hevoskatos neljälle hevoselle.
Myllärien lähimmän naapurin Smirnoffien (nykyisin Savonsalmi) asuinrakennus navettoineen ja kaksine varastorakennuksineen sijaitsi Rajaselkään johtavan tien ja siitä erkanevan Myllärien talon ohi kulkevan, Salmin päätielle vievän oikotien kulmauksessa, Myllärien talosta katsottuna vasemmalla puolella tietä.”
Feodor Räbinän perhettä Myllärien entisen piharakennuksen edustalla 1939. Oikealla näkyy riiheä ja etualalla avointa ulkokatosta pylväineen, jonka suojassa pidettiin hevosia ja oli kaivo.Varsinainen päärakennus ei näy tässä kuvassa. Talo siirtyi Räbinän omistukseen pakkohuutokaupassa 1932.
Myllyalueella asui usean eri suvun jäseniä, mikä oli seurausta 1920 – 30 luvuilla tapahtuneista kiinteistökaupoista ja vuokrasopimuksista. Alamyllyä oli käyttänyt aiemmin 1800 -luvulla Gordein suvun ns. vanhemman sukuhaaran jäsenet Ivan Nikiforov ja Nikifor Afanasjev. Alamyllyn alue siirtyi 1890 -luvun lopulla toiminimi Nikolai ja Konstantin Siitoiselle. Mikko Smirnov, joka muutti Tulemalta Manssilaan 1920 –luvulla, alkoi harjoittaa myllytoimintaa tällä ns. Manssilan alamyllyllä (mahdollisesti 1928).
Myllärin suvun (viimeisinä Nikolai ja Feodor) omistuksessa ollut ylämylly myytiin 1932, kun perhe ajautui talousvaikeuksien takia pakkohuutokauppaan. Tilan osti 1932 Stepan Räbinä, myöhemmin taloa piti poika Feodor Räbinä. Ylämyllyä alkoi käytännössä käyttää Vasili (myöhemmin Aleksi) Jeronen Hanhiselästä, joka oli vuokrannut vuonna 1931 25 vuodeksi osan Gordein myllytilasta jo ennen vuoden 1932 tilan pakkohuutokauppaa. Vasili Jeronen kunnosti tätä ylämyllyä siten, että hän pystyi käyttämään sitä aina sotiimme saakka. Kaikki myllyrakennukset tuhoutuivat talvisodassa.
Manssilan myllyalueeseen liittyy myös tarinoita, joista osa on historiaa ja osa varmasti vain tarinoita. Alue sijaitsi syrjässä kylän keskustasta, kirkolle oli hyvinkin matkaa 8 kilometriä. Myllyalue taloineen oli luonnollinen etappipaikka, joka tarjosi kulkijalle majapaikan ja tarvittaessa monenlaista ravintoa, niin hevoselle kuin kulkijoille. Pohjoisen ja idän suuntaan pääsi haluttaessa huomaamattomasti Venäjälle ja takaisin. Metsien kautta oli tarvittaessa oikoreittejä niin Salmin kuin Rajakonnun suuntaan. Tulliasemaa ei ollut pohjoisen suunnassa, vain Virtelässä. Rajan sulkeuduttua Suomen itsenäistymisen myötä tavara- ja henkilöliikenne jossain määrin vaikeutuivat, mutta ei kuitenkaan estynyt. Oman lukunsa muodostivat vakoilijat tai ainakin uskomukset, että heitä kulkijoiden joukossa oli. Poliisin ja rajavartijoiden toiminnasta voi lukea vanhoista kuulustelupöytäkirjoista. Oman poliittis-isänmaallisen vivahteensa näihin asioihin toi ensin 1918 -tapahtumat ja huoli punaisten hyökkäämisestä pohjoisen kautta Suomeen. Salmin suojeluskunnan erityisenä tehtävänä pidettiinkin pohjoisen suunnan vartiointia. Samoin samaa huolta kantoi suojeluskunta ja armeija uudelleen 1930-luvulla, kun suhteet kiristyivät SNTL:ään.
Nykyisin (2012) molempien myllyjen virtaustiet Änäjoessa ovat auki. Myllypaikalle Salmin suunnasta johtava tie jatkuen kohti Rajaselkää on autolla ajettavassa kunnossa ja samoin silta yli Änäjoen. Jos tunnistaa karttakuvista vanhojen virtaus-uomien kulun, voi vielä päätellä ja tuntea, miten Manssilan myllypaikalla lähes 100 vuotta sitten toimittiin.
Kuva: Vasemmalla Olavi Savonsalmi, ent. Smirnov. Oikealla Pekka Salminen, ent. Myllärien/Gordein sukua. Molemmat suvut ovat toimineet mylläreinä Manssilassa. Taustalla Änäjoki virtaa kohti Salmia, kuva otettu Rajaselkään oikealle johtavalta sillalta.