MANSSILA KIRJALLISUUDESSA
Kaunokirjallisten ja tietoteosten lisäksi merkittäviä paikkakuntahistoriallisen tiedon lähteitä ovat Raja-Karjalassa ilmestyneet sanomalehdet, aikakauslehdet, erilaiset ammattikuntien matrikkelit ja pienpainatteet (esim. joulu- tai muut teemanumerot).
Sanomalehdistöstä Historiallinen sanomalehtikirjasto on kätevin nettitietolähde, jota kautta vuotta n. 1910 aiemmat sanomalehdet löytyvät. Tuoreemmat lehdet on pääasiassa edelleen haettava esim. kirjastopalvelujen avulla (pääasiassa mikrofilmeillä). Yksittäisistä lehdistä merkittävin on Laatokka -lehti, jota Salmissa ja erityisesti Manssilassa seurattiin. Karjala -lehti ja Wiipurin Sanomat painottuivat enemmän Sortavalan ja Viipurin alueiden asioihin, eivätkä muodostaneet vastaavaa paikallista uutiskanavaa kuten Laatokka. Myös Ilmarinen ja Maakansa olivat luettuja. Viranomaisten tiedotteet esitettiin Wirallisessa lehdessä ja suurimmissa kansallisissa päivälehdissä (Uusi Suometar, Päivälehti).
Sotien jälkeen Raja-Karjalaisia perinteitä vaalimaan ja niistä kertomaan ilmestyi mm. Nuori Karjala -lehti. Se sisältää useita aikalaiskuvauksia kyliemme tapahtumista. Karjalan Heimo pitää yllä vienankarjalaisia perinteitä.
Eri ammattikuntien asioihin erikoistuneista lehdistä löytyy myös (Opettaja, Pellervo, karja/hevos/meijeri –alojen julkaisut) kylien tapahtumiin liittyviä uutisointeja.
Maanpuolustuksen alalla julkaistiin Rajamme Vartija ja Suojeluskuntalaisten lehti, sittemmin Hakkapeliitta –suojeluskunta lehti. Kansa Taisteli –lehti kertoo sodan tapahtumista taistelukohtaisesti tyyliin ”miehet kertovat”. Sotilasmatrikkelit ja useat historiikit sisältävät laajoja tietoja esivanhemmistamme.
Hengellisten julkaisujen alueella merkittävin oli Aamunkoitto, joka julkaisi sekä ortodoksisen kirkkokunnan hallinnollisia tiedotteita, teologista oppimateriaalia lukijoille ja vanhoihin elämäntapoihin liittyviä tapakuvauksia. Salmilaisen papiston henkilöiden taustaa on taltioitu mm. pappisseminaarien historiikkeihin. Oman lukunsa muodosti Karelskaja Izvestija (Karjalan viestit), jota 1913 alkaen julkaistiin myös Salmin murtein karjalaksi ja venäjäksi.
Henkilömatrikkeleista merkittävin on Siirtokarjalaisten tie, myös Karjalaisesta Osoitekalenterista ja alueen puhelinluetteloista (Sortavala, Viipuri, Suistamo, Suojärvi, Pietari) saattaa löytyä tietoja sukulaisia.
Neuvostoliiton puolella ilmestyneitä suomenkielisiä julkaisuja ei kannata jättää huomiotta, ainakin Carelia ja Punalippu -julkaisut sisältävät arvokkaita tiedonjyviä Suomenkin puolen historiasta.
Helsingin yliopiston kirjasto on nykyisin merkittävin tiedonlähde, Kansallisarkiston kokoelmat kattavat laajasti suomalaisen koko yhteiskunnan asiakirjalliset tarpeet.
Manssilan ja Virtelän kylät sijaitsivat Salmin pitäjässä, Laatokan pohjoisilla rantamailla, aivan entisellä (1939) Suomen itärajalla. Salmin pitäjä kuului ns. Raja-Karjalan alueeseen, johon lasketaan kuuluvaksi myös Suojärven, Suistamon, Soanlahden, Korpiselän ja Impilahden pitäjät. Raja-Karjalan alueella puhuttiin yleisesti karjalankieltä, ja suurin osa väestöstä oli ortodokseja. Salmi oli Suomen ortodoksisin pitäjä ennen viime sotiamme ja siellä puhuttiin karjalankielen aunuksenkarjalaista murretta eli ns. livviä. Vuosisatojen kestoinen läheinen yhteys itään Aunuksen suuntaan, ensin Novgorodin ja sittemmin Venäjän alamaisuudessa, antoivat alueen väestölle vahvan, täysin oman leimansa. Kyliemme asukkaita – manšilikkoja ja virtelikköjä – voinee pitää identiteetiltään ehkä kaikkien tyypillisimpinä rajakarjalaisen kulttuurin edustajina.
Yksinomaan Manssilan ja Virtelän kylistä ei tiettävästi ole kirjoitettu kirjoja. Sen sijaan kylät mainitaan ja niiden elämää kuvataan useissa laajemmin koko Raja-Karjalaa kuvaavissa teoksissa. Seuraavaan luetteloon on kerätty kirjallisuusviitteitä, joissa käsitellään sekä yleisesti Raja-Karjalan ja Salmin pitäjän että myös erityisesti Manssilan ja Virtelän kylien historiaa, luontoa, kulttuuria ja elämäntapoja. Sotajoukot ovat myös vyöryneet yli kyliemme lukuisia kertoja, joten alueen sotahistoriaa käsittelevät julkaisut on mainittu erikseen listan lopussa.
Rajakarjala- ja Manssila- aiheisia kirjoja (pdf, 109 kt)
© Osa tällä sivulla esitettävistä tekstilainauksista on Tekijänoikeuslain (404/1961) 22 §:n tarkoittamia sitaatteja. Ne kaikki liittyvät sisältönsä perusteella manssila.net –sivuston aihepiiriin. Lähdeteokset mainitaan lainattaessa. Teoksia ei ole enää saatavilla kirjakaupoista, vaan ainoastaan käytettyjen kirjojen markkinoilta.
Salmissa syntynyt Pentti L. Pullinen tuntee Salmin kylät ja hänen romaanissaan ”Karjalassa kadonnut” mainitaankin niistä useita. Romaanin päähenkilö Pasi Toikka joutuu sotavangiksi Venäjälle, mutta onnistuu lopulta pakenemaan. Pitkän tien kuljettuaan hän palaa Manssilan kautta Suomen puolelle.
Pentti L. Pullinen, Karjalassa kadonnut (pdf, 40 kt)
Iivo Härkönen oli tulisieluinen heimomies ja eräs suurimpia Karjalan ja karjalaisen kulttuurin ystäviä. Nuorena hän toimi jonkun aikaa opettajana Manssilassa. Tätä aikaa Manssilan kansakoulun opettajana kuvaa hänen vaimonsa Iija Härkönen seuraavassa otteessa Härkösen elämänkerrasta.
Iivo Härkönen opettajana Manssilassa (pdf, 104 kt)
Iivo Härkösen teos “Runojen ja metsäin Karjala. Kylästä kylään käypä esitys nykyhetken Raja-Karjalasta” vuodelta 1914 sisältää värikkään kuvauksen Salmin kylistä, niiden historiasta, kansantavoista, uskomuksista. Sisältää myös valokuvia.
Iivo Härkösen kylästä kylään käypä esitys (pdf, 1,1 Mt)
Joensuun yliopiston professori Heikki Kirkinen on tutkinut laajasti Karjalan historiaa ja julkaissut aiheesta useita tieteellisiä teoksia. Kirjassaan ”Karjala idän ja lännen välissä” Kirkinen pohtii 1600-luvun alun manssilalaisen tietäjän Mihaila Moisief’in lisänimeä ”Wanha Wäinämöinen” ja sen taustoja.
Manssilan Mihaila Moisief, Wanha Wäinämöinen (pdf, 74 kt)
Olof Enckell teki useita matkoja Raja-Karjalaan ja tutustui sekä rajavartijoiden työhön että myös paikallisten asukkaiden elämään. Vuonna 1939 hän asui mm. Orusjärvellä ja Manssilassa useita päiviä. Seuraavassa hänen muistiinpanojaan noilta ajoilta.
Olof Enckell vierailee Manssilassa 1939 (pdf, 100 kt)
Salmi kokonaisuudessaan ei enää 1800-luvulle tultaessa ollut kalevalaisen runonlaulun aluetta. Runoja käytiin keräämässä, mutta esim. Manssilan ja Virtelän osalta saalis jäi muutamiin suakkunoihin ja loitsuihin. Seuraavassa ote Pentti Leinon kirjoituksesta teoksessa ”Karjalan laulajat”.
Salmin pogostan runonlaulantaperinteestä (pdf, 50 kt)
Manssilan ja Virtelän valassit olivat kylien yhteinen praasniekka, johon kokoontuivat ystävät ja sukulaiset läheltä ja kaukaa. Niilo Sauhke on kuvannut yksityiskohtaisesti kaikkien salmilaisten kylien praasniekkoja. Seuraavassa ote hänen kirjastaan ”Karjalan praasniekat”.
Manssilan valassin kuvausta (pdf, 72 kt)
Pekka Ruotsi on tunnettu erityisesti useista julkaisemistaan livvinkielisistä pakinoista. Ruotsin Peša muistelee omaa elämäänsä kirjassaan ”Rajan kahden puolen”, paikoitellen vakavasti – toisinaan taas pilke silmäkulmassa. Teoksessa hän on hieman muuttanut kylien ja ihmisten nimiä, mutta useimmille he ovat tunnistettavissa – tervetuloa ”Lanssilaan”!
Ruotsin Pešan tarinoita Manssilasta ja Virtelästä (pdf, 103 kt)
Kappale sotahistoriaa vuodelta 1919 eli Aunuksen retken ajoilta. Manssilassa oli Suomen vakinaisen armeijan joukkoja varmistamassa rajaa Aunuksen joukkojen perääntyessä Suomen puolelle. Uljas Rauanheimon kirjoitus Suomen Kuvalehdessä vuodelta 1947 kertoo, kuka poltti Kavainon, kuka Rajakonnun.
Aunuksen retken tapahtumia Suomen rajakyliltä (pdf, 410 kt)
”Väestö on kasvultaan enemmän ko’okasta ja näöltään venäläiseen tyyppiin vivahtavaa. Puku on ostovaatteista tehty venäläiseen kuosiin. Sivistysolot ovat vallan surkealla kannalla.” Näin kirjoitti Otto Helander Wiipurin läänin kalenteriin salmilaisista vuonna 1893. Lue koko juttu seuraavasta otteesta !
Kuvaus Salmista ja salmilaisista vuodelta 1893 (pdf, 109 kt)
”Hän suoritti kaikki tehtävänsä Sven Dufvan tavoin ”sydän paikallaan”. Kaatui venäläisten ampumista luodeista partiomatkallaan Salmin pitäjän Manssilan kylässä Kauhunlaaksossa valtakunnan rajalla 7.8.1922. Saatettiin kotiseudulleen Salmiin ja haudattiin sen siunattuun maahan. Oli isänmaataan yli kaiken rakastava ja sen vihollisia pelkäämätön rajamies.” Lue Arssi Jormalaisen ja muiden Salmin rajavartijoiden kohtaloista.
Arssi Jormalainen, Salmin rajavartioston Sven Dufva (pdf, 59 kt)
Salmin pitäjässä tapahtui maanjäristys 30.11.1921 illalla. Maan tärinä havaittiin laajalla alueella koko pitäjässä, mm. Tulemalla ja Manssilassa, niin että ikkunat helisivät ja kokonaiset talot heiluivat. Manssilan kylässä maankuori halkeili siten, että syntyneeseen halkeamaan pystyi työntämään metrisen halon pystyssä asennossa. Nykytiedon mukaan kyseessä oli todellinen maanjäristys, vaikkakin tapahtumanaikaisessa uutisessa puhutaan sääolojen aiheuttamasta ilmiöstä. Lue lisää oheisesta uutisesta.
Uutinen Salmin maanjäristyksestä (pdf, 39 kt)
Venäläisten suurhyökkäys käynnistyi Syvärillä 21.6.1944. Suomalaiset joukot vetäytyivät Aunuksen kannaksella kohti vanhaa rajaa ja Manssilaa. 23.6.1944 lentotiedustelu teki havainnon: 20 km Tuuloksesta länteen rannikkoa lähestyi venäläisten maihinnousuryhmä, 4 tykkivenettä, 12 hinaajaa, 41 proomua. Pommilentolaivue 44 sai käskyn: ”laivue hyökkää maihinnousujoukkoja vastaan syöksypommituksena, H-hetki klo 4.45.” Pommitus tehtiin klo 4.45 -4.52, sotapäiväkirjaan kirjattiin ”JK-259 ohjaajana kapteeni Lehmus, tähtääjänä luutnantti Winqvist, sähköttäjänä luutnantti Mäkinen ja kk-ampujana alikersantti Jyrkinen jää palaamatta. Vihollisen hävittäjät ilmeisesti ampuivat alas”.
Joutsenlaulu Manssilan taivaalla, FK-259:n tarina
