MANSSILA – TÄNÄÄN
Lisäys
Kuvat: Manssilan kirkon sivuoven jäänteitä, lukon kilpilevy (n. 5,5cm x 40cm); Manssilan kirkon seinän osia, hirsien sidospultti (n. M30 x 60cm)
Vuonna 2009 käytiin läpi Manssila-Virtelän kirkonmäkeä tavoitteena kartoittaa kaikki löytyvät hautamuistomerkit. Ne valokuvattiin ja niiden paikat merkittiin karttapohjaan (kartta saatavana vain paperimuodossa, Rajakivi ry). Ohessa on julistemuodossa koko kertynyt aineisto. Kaikki valokuvat löytyvät myös manssila.netin kuvagalleriasta.
Manssilan hautausmaan muistomerkit, juliste 1
Manssilan hautausmaan muistomerkit, juliste 2
Manssilan hautausmaan muistomerkit, juliste 3
Manssilan hautausmaan muistomerkit, juliste 4
Manssilan hautausmaan muistomerkit, juliste 5
Edessä Salmisen talon paikka, talo poltettiin 1939. Taustalla keskellä kirkonmäki. Tienlaidassa kauempana Hellstenin talo. Maantie vie Rajakontuun. Kuva: PS 2005.
Rakennukset ja maaperän jäänteet kertovat kylän historiaaManssilan alueen paremmin tunnettu asutushistoria alkaa 1500-luvun loppupuolelta. Vanhimmat asiakirjalliset tiedonlähteet ovat käytettävissä pääasiassa 1600-luvun alkupuolelta lukien, joista voimme etsiä tietoja sukujemme esi-isistä ja heidän elämästään. Sukujen tiedoissa on vielä tutkimusta haittaavia puutteita erityisesti siirryttäessä 1700-luvun lopulta 1800-luvulle. 1800-luvulta nykypäivään niin kyläläisten kuin kylien tapahtumat tunnetaan hyvin.
Tältä sivustolta löytyvä Kyläkartta on kattava lähdemateriaali aloitettaessa tutustuminen kyliimme. Kartalta voidaan nähdä mm. sellaiset tunnetut asuinpaikat ja rakennukset, joiden jäännöksistä paikallishistorian tutkija useimmiten on kiinnostunut. Säilyneistä rakennuksista tai niiden jäänteistä on kuvia tällä sivustolla. Usein asuinpaikan läheisyydestä paljastuu myös pienirtaimistoa, joka kertoo omia tarinoitansa alueen historian tuntevalle. Tutkijalle antoisia muita vierailukohteita voivat olla mm. kirkonmäki hautamuistomerkkeineen, hautausmaat, kansakoulun alue, myllynalue, vapaa-ajan viettoalueet järvien yhteydessä, valtakunnan raja ja maamerkit kuten Keilukivi ja hieman kauempana sijaitseva Variskivi.
Manssilan ja Virtelän nykyinen asutusManssilan ja Virtelän kylät kuuluvat nykyisin Räimälän kylähallintoalueeseen, joka on osa Salmin asutushallintoaluetta. Salmin alue on osa Pitkärannan kunnallispiiriä, joka on yksi Karjalan tasavallan 16 kunnallispiiristä. Kylissä on asuinkäytössä olevia taloja noin 20-30 kpl ja niissä asukkaita noin 80-100.
Kylät tyhjennettiin asukkaista kokonaan vuonna 1944, kun Neuvostoliitto suurhyökkäyksellään valloitti alueen uudelleen. Rauhanteossa koko Karjala luovutettiin Neuvostoliitolle käytännöllisesti katsoen tyhjänä asukkaista. Sotien jälkeen vuosina 1945-47 tälle autioituneelle alueelle pakkosiirrettiin väestöä erityisesti sodassa tuhoutuneilta Valko-Venäjän, Ukrainan ja varsinaisen Venäjän alueilta. Sodan jälkeisessä Neuvostoliitossa näillä asukkailla ei ollut lupaa siirtyä pois alueelta, joten myös monet nykyiset kylien asukkaat ovat näiden pakkosiirrettyjen ihmisten jälkeläisiä. Alue ei kuulunut Neuvostoliiton aikana ns. kehityskelpoisina pidettyihin alueisiin ja niinpä Moskovasta saapuneet käskyt eivät tukeneet näiden kylien elinkelpoisuuden säilyttämistä. Manssilaan muuttajille rakennettiin joitakin kymmeniä asuintaloja ja elintarvikehuoltoa varten perustettiin maatalouskolhoosi. Tämä kolhoosi rakennuksineen on ollut rappiolla jo vuosikymmeniä. Teollisia työpaikkoja ei Manssilan ja Virtelän alueilla nykyisin ole.
Alueen hallinnollinen jako
Salmin asutushallintoalue käsittää manneralueen lisäksi Mantsin- ja Lunkulansaaret Laatokalta. Alue rajoittuu etelässä ja lännessä Laatokkaan, pohjoisessa Pitkärannan kaupunkialueeseen ja idässä Räimälän kylähallintoalueeseen. Asutushallintoalueen keskus on Salmin taajama, johon kuuluvat hallinnollisesti myös Kirkkojoen ja Miinalan kylät sekä Lunkulansaari. Salmin asutushallintoalueeseen kuuluvat lisäksi Karkun, Mantsinsaaren ja Uuksun kylät.
Pitkärannan piirissä on asukkaita noin 27 000, joista suurin osa eli noin 14 600 asuu Pitkärannan kaupungissa. Asukkaista suurin osa on syntyperältään venäläisiä eli noin 73 prosenttia, ja karjalaiset ovat suurin vähemmistö, heitä on 11 %. Muut ryhmät ovat: valkovenäläisiä 7 %, ukrainalaisia 3,6 %, suomalaisia 2,3 % ja vepsäläisiä 0,8 %.
Karjalan tasavalta
Neuvostoliiton perustamisen jälkeen vuonna 1923 muodostettiin Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, josta 1940 tehtiin Karjalais-Suomalainen SNT, kun siihen yhdistettiin Suomen Talvisodassa menettämät alueet. Jatkosodan aikana Suomi miehitti tasavallan länsiosan, mutta joutui perääntymään 1944. Sodan jälkeen Karjalais-Suomalaisen neuvostotasavallan alue pieneni, kun Karjalankannas liitettiin Leningradin alueeseen ja Sallan-Kuusamon alueen pohjoisosa sekä Kantalahden piiri puolestaan Murmanskin alueeseen. Karjalasta tuli jälleen 1956 Karjalan ASNT Venäjän SFNT:n osana. Autonominen Karjalan tasavalta perustettiin Neuvostoliiton hajottua 13. marraskuuta 1991.
Karjalan tasavallan alueella on nykyisin 19 hallintopiiriä (kaupunki tai kunta) sekä 808 asutuskeskusta. Karjalan tasavaltaan kuuluu 3 merkittävämpää kaupunkia – Petroskoi (283000 asukasta) – Kostamus (32500 asukasta) – Sortavala (20200 asukasta); kaupunkeja ja niiden hallintopiirien keskuksia 4 kpl, jotka ovat Kemi ja Kemin piiri, Kontupohja ja Kontupohjan piiri, Pitkäranta ja Pitkärannan piiri, Segezha ja Segezhan piiri; sekä 11 muuta hallintopiiriä (yksi niistä kansallinen Kalevalan piiri); 1 volosti (Vepsän kansallinen, joka omaa hallinnollisen ja alueellisen yksikön statuksen); ja 11 kaupunkityyppistä asutuskeskusta.
Edessä Rajakontuun johtava tie, selän takana Salmin suunta. Oikealla, Laatokan puolella, nykyistä venäläisasutusta. Keskellä puiden takana Manssilan kauppa. Kuva: PS 2005.
Nykyisiä, venäläisiä taloja Salmi-Rajakontu tien Laatokan puoleisella laidalla. Kuva: PS 2005.
Suurmäeltä Laatokan suuntaan. Kirkonmäki jää vasemmalle puolelle, etualalla lähes entisen Salmisen talon paikalla oleva venäläistalo. Kuva: PS 2005.
Nykyisen asutuksen kieli
Karjalan tasavallassa kielen hajanaisuuden, eri murteiden ja jopa eri kieliksi laskettavien muunnelmien vuoksi yhteisen kirjakielen luomisessa ei ole onnistuttu. Vuonna 1998 laki karjalan kielen virallistamisesta hylättiin täpärästi. Venäjän federaation laki vuodelta 2004 takaa kuitenkin oikeuden ”karjalan, vepsän ja suomen kielen vapaaseen valintaan ja käyttämiseen kanssakäymisessä, kasvatuksessa, opetuksessa ja luomistyössä”.
Venäjänkieliset ovat selkeänä enemmistönä tasavallassa 73 prosentin osuudellaan, kun karjalan kieltä puhuvia on Karjalan tasavallassa nykyään noin 79 000. Suomea puhuvia on tietolähteestä riippuen 15 000-24 000 ja vepsän taitajia 6 000. Karjalan tasavallassa karjalan kieltä opiskelee noin 2 000-3 000 lasta ja suomea noin 10 000, joten tasavallassa on käyty keskustelua suomen kielen käytön lisäämisestä, karjalan rinnalla tai jopa sen kustannuksella.
Kaupunkien venäläisasutus on suuri ja se nostaa venäjänkieliset niissä enemmistöksi. Maaseutu on osaksi karjalaista ja suomalaista. Lisäksi asukkaina on muita slaaveja, entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneita ja pieni vepsäläisvähemmistö. Alueellisesti käytetty kieli vaihtelee, koska asutus ei ole jakautunut tasaisesti. Esimerkiksi joissakin Vienan alueilla karjalan kieltä puhuu melkein 100 prosenttia väestöstä. Myös Aunuksen väestöstä 60 prosenttia puhuu livvin kieltä, joka eroaa huomattavasti Vienan Karjalassa puhutusta kielestä. Aunus ympäristöineen on kieleltään Karjalan tasavallan karjalaisinta aluetta.
Manssilassa ja Virtelässä on tänä päivänä vaikea tulla toimeen ilman venäjän kielen taitoa, koska suurin osa asukkaista on muualta alueelle muuttanutta. Paremmin suomen ja livvin kielisiä henkilöitä löytyy vanhan rajan toiselta puolen eli Rajakonnusta.
Nykyisen asutuksen uskonto
Ennen sotia Salmi oli Suomen ortodoksisin pitäjä. Yli 80 % pitäjän asukkaista kuului Salmin kreikkalaiskatoliseen seurakuntaan. Manssilassa oli oma ortodoksinen kirkko, omistettu Aleksanteri Nevskin muistolle, joka rakennettiin lahjoitusvaroin vuonna 1906. Tämä kirkko paloi jatkosodan loppuvaiheissa 1944. Käytännössä lähes kaikki Manssilan ja Virtelän asukkaat kuuluivat seurakuntaan, paitsi rajavartioston väki ja tullimiehet.
Venäjällä on toiminut jo yhden vuosituhannen ja toimii edelleen vahva ortodoksinen kirkkokunta. Vaikka Neuvostoliiton aikana yhteiskunnassa ei valtion taholta suosittukaan kirkkoa, vaan sitä pikemminkin vainottiin, niin usko säilyi kansalaisten mielessä. Neuvostoliiton luhistuttua 1990-luvulla on myös ortodoksinen kirkko voinut toimia Venäjällä aiempaa vapaammin ja kansalaisten uskonnonvapaus on toteutunut. Ennen Mihail Gorbatshovin valtaannousua 1980-luvulla toimi Karjalan tasavallassa tiettävästi vain neljä kirkkoa: kaksi Petroskoissa, yksi Sortavalassa ja yksi Aunuksessa.
Manssilassa ei ole kirkkoa, eikä tsasounaa. Kirkonmäen hautausmaa on nykyasukkaiden käytössä. Uudet hautapaikat on tehty mäen pohjoispuolelle siten, että vanhaan hautausmaa-alueeseen ei ole tarvinnut kajota. Tilanne on kuitenkin muuttumassa – pikku hiljaa uudet hautapaikat ovat jo siirtymässä vanhojen päälle. Pitkärannan ortodoksinen seurakunta toimii alueella. Salmiin valmistui uusi hirsinen kirkko vuonna 2005. Tämä kirkko tuhoutui tulipalossa heti seuraavana talvena, 12. maaliskuuta 2006. Syttymisen syyksi epäiltiin kirkon lämmitykseen käytetyn heikkokuntoisen sähkölämmittimen vikautumista. Pitkärannasta saapunut palokunta ehti paikalle vain loppusammutukseen. Tilalle on n. 2011 jo rakennettu uusi, hirsinen kirkko. Lähimmät muut kirkot tällä hetkellä ovat Pitkärannan ortodoksinen ja evankelisluterilainen kirkko. Myös Vitelessä toimii luterilainen kirkko omassa rakennuksessaan.
Manssilan Suurmäki Salmi-Aunus- maantieltä pohjoiseen 7.7.2005. Kuva AL.
Säilyneet talot
Vanhaa rakennuskantaa eli taloja, jotka on rakennettu ennen vuotta 1944, on säilynyt vain muutamia. Tiettävästi niitä ovat seuraavat (tilanne 2006):
Aivan vanhalla rajalla sijaitseva Samsonovin talo ( puolikas), joka lienee tällä hetkellä käyttämätön. Aiemmin talo on ollut ilmeisesti jonkinlaisena kesäpaikkana. 1990- luvun puoleen väliin saakka talossa asui vanha mummo, jonka lapset ja lastenlapset kävivät kesäisin talossa. Viimeisimmät kesävieraat (”nuoret neidit”) näyttivät mummonsa kuvaa, kun Ari Luukkanen kävi siellä vuonna 2003. Talon on rakentanut Wasili Samsonoff (talossa viimeiseksi asuneen Ivan Samsonovin isän veli).
Mikkosen Marian asevelitalo. Talon käyttöön vihkiminen tiettävästi radioitiin vuonna 1942. Aution Terttu oli lapsena laulamassa vihkiäisissä. On ollut kesäpaikkana karjalaisella starikalla.
Koslosen Pekan talo, joka on ollut jossain vaiheessa lastentarhanakin. Kari P. Koslonen tapasi Aunuksessa invalidin, joka oli ollut remontoimassa taloa joskus 1960-luvulla. Nyt venäjänpuoleisessa asunnossa edelleen naapuritalon omistavat valkovenäläiset. Toinen puoli, Suomen puoleinen, on nyt tyhjillään. Siinä asui viimeksi karjalaispappa ja ennen häntä kai ainakin 4 sukupolvea naisia ilman miestä!
Koslosen toinen talo, jossa asuu Maria, entinen opettaja, karjalainen, joka on nyt halvaantunut.
Helstenin Hiljan talo, jota remontoidaan paraikaa.
Elmikäisen mökki Ligojärvellä. Siirretty siihen jatkosodan aikana, romahtanut jo osittain kasaan.
Salmisen Nikiforin jatkosodan aikana rakentama pieni piharakennus. On nyt osa (toinen pääty) paikalla olevan venäläistalon piharakennusta.
Wasili Samsonoff-Grosnoin rakentama talo Grosnoin sivukylässä. Wasilin kuoleman (v.1922) jälkeen taloon muutti hänen veljenpoikansa Ivan Nikiforinpoika Samsonov yhdessä vaimonsa Anna Vasilintytär os.Bräyschyn ja vanhimpien lastensa kanssa. Kuva AL 24.7.2005.
Maria Mikkosen os. Koslonen, asevelitalo Grosnoin sivukylässä. Asevelitalo rakennettiin kesällä 1942. Marian mies Nikolai Pekanpoika Mikkonen oli kaatunut talvisodassa Lemetin mottitaisteluissa 6.1.1940. Kuva AL 11.7.2006.
Pekka Ivaninpoika Koslosen talo Manssilan Koslovanmäellä (Mäin Koslova). Talo valmistui v. 1922. Kuva AL 7.7.2005.
Nikolai Koslosen talo Koslovanmäellä oli perikunnan omistuksessa ennen sotia ja siis yksi niistä suomalaisten rakentamista ja nykyisin pystyssä olevista taloista (kuva AL 6/2007).
Leskirouva Hilja Helstenin, os. Stenius talo kirkonmäen etelälaidalla. Kuva AL 24.7.2005
Manssilan kansakoulun rappuset 7.7.2005. Kuva AL.
Manssila- kyltti Aunuksesta päin tultaessa suurin piirtein Mikalin uuden ja vanhan talon paikkeilla. Takana Koslovanmäki. Kuva 7.7.2005 AL.