Laatinut: Helena Ylisirniö
Manssilan kyläläiset pitivät kyläkokouksen 20.2.1900, jossa päätettiin aloittaa toimet kirkon rakentamiseksi kylään. Kirkon paikaksi valittiin entisen tsasounan tontti ja kirkkomaa, joiden pinta-ala oli yhteensä 11 341 m2. Asianmukainen pöytäkirja yhteisestä päätöksestä toimitettiin Salmin kirkkoherran hyväksyttäväksi, minkä jälkeen anomus kirkon rakentamiseksi lähetettiin Hengelliseen konsistoriin. Toimeksiannosta viipurilainen rakennusmestari Aleksander Isaksson kävi 15.-28.10. 1900 Manssilassa tarkastamassa ja pyykittämässä kirkolle suunnitellun maa-alan, mutta tsasounan tontti osoittautui liian pieneksi. Kirkko tarvitsi maata yhteensä 17 154 m2. Lampuoti Kiril Röppänen lupautui lahjoittamaan puuttuvan maa-alan lampuotitilastaan. Maan omistuskirjat osoittivat kuitenkin, ettei Röppänen omistanutkaan kokonaan kyseistä alaa. Lisämaan tarjoutuivat lahjoittamaan sitten maanviljelijät Mihail A. Rodionoff ja Sergei O. Ruskoi. Senaatti hyväksyi maan luovuttamisen, ja kirkkotontti, jonka koko oli 0,62 ha, merkittiin maarekisteriin Rno:lla 2,9 vuonna 1903 pakkoluovutettuna.
Rakennusmestari Aleksander Isaksson laati kirkon piirustukset ja kustannusarvion, jonka loppusumma oli 44 259,50 mk. Hengellinen konsistori toimitti piirustukset, kustannusarvion ja anomuksen rakennusluvan saamiseksi Senaattiin 28.2.1902. Senaatin talousosasto hyväksyi piirustukset ja myönsi rakennusluvan 17.4.1902. Rakentaminen aloitettiin syksyllä 1902, ja kirkko valmistui joulukuun alussa 1903. P. Ikonen Sortavalasta oli rakennusmestarina. Urakoitsijoina toimivat kauppias Petter Nikitin Vitelestä ja Veljekset Hosainoff Salmista. Urakkasumma oli 33 000 mk. Maalaus- ja kultaustyöt oli tehnyt koristemaalari Lindgren Sortavalasta. Suurimman osan kirkon rakentamiseen tarvittavista varoista oli lahjoittanut eversti A.W. Jelagin. Kustannuksiin osallistuivat myös Manssilan, Virtelän ja Rajaselän kylän asukkaat lahjoittamalla mm. rakennushirret. Suomen arkkipiispa Sergei vihki kirkon 27.8. 1906 ja pyhitti sen pyhän Aleksanteri Nevalaisen muistolle.
Peruskorjaus tehtiin vuonna 1920. Kirkko oli malliltaan ristikirkko, sisältä ja ulkoa vuorattu laudoilla. Laudoitus oli maalattu harmaaksi ja listat ruskeiksi. Alla oli hakattu kivijalka. Joka ilmansuunnassa oli ovi, ja ovien edessä kiviraput punaisesta graniitista. Peltikatto oli maalattu kuparinväriseksi. Kirkko oli kooltaan 27 m x 14,5 m (leveimmältä kohdalta) x 5 m. Tilaa oli 500 hengelle. Kahdeksankulmaisessa avoimessa kellotornissa oli neljä kelloa. Vuonna 1926 kelloja oli ollut viisi. Kirkkoa lämmitettiin kaakeliuunilla, jonka hankkimisesta päätettiin kyläkokouksessa 25.1. 1904. Kirkon tontin ja hautausmaan koko oli yhteensä 4 ha. Kalmistossa ollut vanha tsasouna mainitaan ainakin vuonna 1887.
