Mustoloi kalois da kalastajis

Salmin Manssilankylän pohjanpuolel, onnuako viijen virstan piäs oli Änäjogi. Se oli puolesmatkas Rajasellän kyläh da sai veit venälpäi. Räimäläs jogie kutsuttih Räimälän jovekse Miinalankyläs, kus se laski Luadokkah, Miinalan jovekse.

Täl jovel myö käimmö tuatan ker kalas erähii kertoi suves, enne voinua. Kalaskäyvves myö ainos vai ustelimmo, emmo ongitannuh ni konsu. Meile oli erähii ustimii, kuduat oldin hobjazii da kirkkahii da myö konsutah saimmo mintahto haugitzusen. Joven vesi oli ylen tummu da minus ustimen väri ei olluh hyvä täh jogeh. Kerran löyvvin kois vanhan, suuren da ylen äijjy tummunnuon kuparisen ustimen da hangain sen kirkkahakse. Gu sit menimmö erähän kerran jovel, sivoin sen kuparisen ustimen siimah. Tuatto ei kerinnyh soudua gu palasen matkua, ku jo haugi izgi kiini ustimeh. Se oligi toven peräs suuri haugi da minul oli jygei ruado kiskuo sidä venehehpäi. sain sen jo kymmenen medrin piäh venehes, gu se potkai ittšeh ilmah – da se piäsi irdi. Vai ei sillos olluh itku loitton. Ustimen kiinnitin oli katkennuh da mugai sinne meni ustin da monen kilon suurune haugi.

Erähän kerran olimmo tuase tuatan ker ustelemas jovel. Sorsastusaiguki oli jo pitkäl da tuatal oli oruzu kera sorsih näh. Gu sie souvvimmo, erähän jovenpolven tagua näimmö suuren sorsan. A se oli villihanhi. Opimmo soudua hillakkaseh lähenbä sidä, vai emmo piässyh muga lähäl sto tuatto olis voinuh ambuo sen. Joves oli suurii da äkkinäsii polvekkehii. Nousimmo randah da lähtimmö hillakkaseh da vaikkaseh ryömimäh joven polven toisel puolel, kunne tämä elävy oli laskevunnuh huogavumah. Hos kui vaikkaseh myö kullimmo tihien kuuzikon da randuleppien välis, meidy ei lykästännyh piästä lähembä gu suan medrin piäh tädä eläviä. Kizaimmo tämän elävän ker tostu tšuassuu, vai täl kerdua villihanhi vei meis voiton täs kizas.

Ustelimmo da piimmö verkkoloi tozo Suarijärves da Pitkyjärvesgi. Nämmien mollembien järvien veit oldih ylen kirkkahat da puaksuh käyvveski jäimmö kalatta. Vai erähii kerdoi tsyötöiongel sai pikkarazii ahvenusii. Särgii nämmis järvis en musta olluon ni ʼnyhty.

Luadokal tuatto käi kalas erähän ruadodovarizen da muan viljelijän ker. Kahtennu keviänny gu oli harjuksen kudu, hyö suadih kalua viijestostu verkos muga äijjy, sto ne pidi tuuvva kodih hevol. Mustan hyvin, gu meil oli kois mondu litran vedostu lasiasdettu mähändiä da kuivattuu kalua söimmö pitkäl talveh Kahtennu keviänny hyö hukattih suuri oza verkkolois. Harjuksen kudu oli ainos jiälöin lähtön aigah da sillos sai parahat sualehet. Vai Luadogal nouzi myrsky muga ravieh sto ei olluh enämbi dieluo verkkoloi hakemah gu et liene olluh rannal. Muga sit jiät murettih da reviteldih verkot hos silmien eis. Venehen ker ei olluh menemisty sinne jiälöin joukkoh.

Suvel parahat verkkoabajat oldih kuuven virstan piäs rannas olluot madalikot. Manssilan kohtal Luadokas ei olluh suarii, kudamat oldas oldu suojannu myrkyy vastah. Oli vai kaksi piendy luoduo, Kallivost, kudamat oldih kahten virstan piäs rannaspäi. Nämmä ei ylen äijjiä suojattu myrskyl. Luadogan myrskyt oldih sygysyl muga pahat sto laivatgi jiätih pahinbannu aigannu Tuleman satamah eigo lähtietty merel. Luadogan vesi gu eule suolastu, sen laineh on jyrkky, terävy da ylen vuaralline. Nämmien dieloloin täh tuatto ei ottanuh minuu ni konzu matkah gu hyö mendih kalah nämmil luodoloil.

Vie pidäy sanuo sto Manssilas ei olluh moottorivenehty enne voinua. Kylän rannas pyyvvettih kalua nuotal. Yhtes nuotas oli mondu taloidu yhtes sitä vedämäs. Nenga kyläs oli ainos kalua syödävänny.

(Julkaistu Meijän Salmi- lehtisessä 10.9.1994)

Juhani Autio