Jatkosodan aigah Manssilas eläjes ei olluh, kui nygöi, rattikelkkoloi da nji midä tehtastegostu, pulkkuo libo midätahto, mil olis voinnuh mägie laskie yhtes kaksi libo kolme. Vai laskiaine tietengi jo sillos oli da mugahai myögi tsuraimmo ken mil puutui. Lotokat katzo oldih da lotokal yksin hangikelis voithai kuitah mäis alah tulla, hos se oligi enmbäl gu jiätikkölöil da muijal tallavuloil kohtil kayttöh tarkoitettu.
Erähän talven, Koslovan Flego da Aulis dai minä, kui liene ugodinnuhgi minun djiedjoin pihanperäl meijän silmäh vaste luadittu potsankku. Diedjoin pidi sinä talven ajattua tukkiloi gu oli duumainuh srojie tulevannu kesänny lisiä yhty da tostu. Potsankku hai on, gu et tiedänne, tukinajorein tagaregi. Karjalas se oli sih aigah kebiekse laudittu kolme libo njellipajunje regi (kolme pajuu kablahis da tietengi yksi eis). Myö kattselimmo tädä potsankua meil ylen hyvin sobivakse kolmenkesken ihan herroikse Harakkumäis laskendah. Flego, kudai oli jo 18 vuoduhinje asettus ensimäsel pajul istoimah da panis jallat edupajul gu ohjatakseh sen mi paju taibui. Sit istuvus Aulis toisel pajul da laittas jallat ensimäsen kablahan tuakse jallaksil gu tugevoittamah tädä hendostu regihytty. Da sit minä istovoisin kui Aulisgi, vai kolmandell pajul da jallat toisil kablahil jallaksien tuakse.
No nenga myö duumaitsimmo edukädeh, da kaiken pidi olla kui vai tarkat da kaiken varmistannuot musikat voidih ielepä tsotata.
Sid oli vie yksi jielo! Meijän piellys diedjoil kysyö, sto höi anda luvan potsankan ottua. Vai minä taki tunsin oman Didjan, da yhtymieldy oldih toisetki, sto jesli mennemmö kysymäh, meil jiäbi Harakkumägi nenga laskematta. Siksei tulimmo sih tulokseh, sto hilljakkasin (Anningi, Anni oli didjan hoidai) huomuamatta hämäräsis viemmo yhtes rein mäil, da kui olemmo edukädeh sobinnuh, mugai laskemmo. Harakkumägi sit kohtas, kus myö olimmo laskemas da kus regie ylähpäi kiskuo jerimmö, oli ylen jyrkky. Emmöhäi muiten nji mostu vaivua olis ruvennuh nägemäh.
No sit saimmo rein mäil da ihan yläh. Itse kudaigi asetuimmo omal pajul da varmistimmo, sto emmo nji ken paku. Eihäi nengostu kyydjii olluh tiijos nji ken ajelluh. Vai myö taki huomei olisimmo voinnuot kehuo…, vai sid edukädeh jöngöi ylbienny kaikkie duumaijjes potsankku, kui vargai, lähtigi alahpäi muga sto kaikin vai nytkähtimmös. Lyhyön kodvasen mendyy tajuimmo sto potsankku ei olluh meijän hallinnas kui sanotah, gu formulat libo rallikuskit mettsäh karahutetah. Eihäi Flego, kudai jo oli gu aigunje musikku ni midä virhetty lainnuh vai potsankan kehveli taki puoldi hurual käil muga sto myö menimmö Helstenin Hiljan taloh päi da ylen puaksuh lepikkoh. Kodvasen kuului vai ryminiä gu lepät katkettih vai gu se lopui, kuului gu pajun katkiendua! Da mugahai se oligi. Potsankan kasi ensimmästy pajuu oldih endisii, dai toiset kuiliene gu irrallah. Nenga jälgehpäi gu tädä kirjutan kai nagrattaa ku mieleh tuloo Makkosen Kostin sanondu joga jielon jälgeh ”se on vakava paikka”. Tovengi, se oli vagava paikku, ku myö hilljakkasin keräilimmö potsankan yhteh da panimmo sarain seinustal da jäimmö vuottelemah sto midä kuuluu. Vai sid tuligi kesä da juhannus da sinne jiädih tukit dai reit, da sinne jiädih Harakkumäit dai Suuretmäit. Keral saimmo tärgeimmän, kudai mingi sikse asettau.
Mikko Mikael
