Jatkosodan aikana oli yleistä, että siellä missä oli vankileirejä, vankeja sai ottaa esimerkiksi maataloustöihin ja ilmeisesti myös esimerkiksi polttopuiden tekoon. Salmin Manssilassa oli tuolloin kaksikin vankileiriä. Tämä vanki, josta nyt kerron, oli lastenkodin eräässä ulkorakennuksessa, ellen väärin muista, riihessä.
Hän oli ukillani, Nikifor Salmisella hyvin usein kaikenlaisessa maataloustyössä. Se, että kerron tästä Sergeistä, johtuu siitä, että hän oli poikkeuksellinen ihminen. – Vankejahan ei ollut lupa jättää yksin eikä pelkästään naisten tai lasten ”huostaan”. Ukkini oli kuitenkin jo vanha mies sekä jo silloin puolisokea, joten tuosta määräyksestä ei voinut pitää kiinni, eikä se ollut tarpeenkaan. – Sergei, joka muuten oli miltei täsmällinen jäljennös tunnetusta venäläisestä painijasta, Aleksanteri Karelinista. Muistattehan tuon raskaansarjan miltei voittamattoman edustajan, ison komean miehen, joka painipiireissäja niiden ulkopuolella oli nimetty myös ”Venäjän karhuksi”.
Kun aamulla vein Sergein nurmille sarkaojaa perkaamaan ja illalla kävin noutamassa pois, hänellä oli aina kimppu pajunoksia. Kun hän sitten seuraavana päivänä taas tuli töihin, oli pajuista koottu taidokas kori tai kaksikin, mitkä hän oli iltapuhteenaan yksin tai kaverinsa kanssa punonut. Ja tätä tapahtui hyvin usein, niin että kyllä meillä ja sukulaisilla sekä tuttavilla koreja riitti.
Erään kerran, kun äitini oli sattumalta käymässä meitä tapaamassa, piti äidin sisarelta käydä lainaamassa ompelukonetta. Ukki lähetti minut hakemaan Sergein ojankaivusta. Kysyin ukilta, mitä minun tulee venäjäksi sanoa,että hän ymmärtäisi. ”Sano damoi skarei”.” Sergei, damoi skarei”. Sergei lähti kiiruusti mukaani ja kertoi ukille, että oli luullut jotain vakavaa tapahtuneen. No ukki taas valisti Sergeitä, että tämän tulisi ottaa hevonen ja äitini ja minun kanssa noutaa ompelukone. Lähdimme hevoskyydillä matkaan. Erään suoran päässä näkyi tulevan musta henkilöauto, jolloin Sergei nappasi äkisti puseron päältään ja laittoi sen pehvansa alle. Kun auto oli ohittanut meidät kysyi äitini, miksi hän näin menetteli. Sergei kertoi, että hän tietää ettei vankia saa laittaa naisten ja lasten seurassa mihinkään ja ettei isännälle, siis ukille, tulisi mitään ikävyyksiä. hän varmuuden vuoksi riisui puseronsa, jonka selässä oli puoli metriä korkea valkoinen V – kirjain, osoituksena juuri siitä, että kyseessä oli vanki. Auton mentyä hän puki taas puseron päälleen .Kiitokseksi tämänkaltaisesta huomaavaisuudesta ja muista hyvistä teoista SergeilIe annattiin ylimääräistä ruokaa ja tietysti kiitokset valppaudesta ja inhimillisyydestä. Tämä valkovenälainen Sergei kertoi, että jollei hänellä olisi ollut perhettä kotimaassaan hän olisi pyrkinyt saada jäädä Suomeen, kun sota aikanaan päättyy. Eri asia tietenkin sitten on, olisiko se onnistunut, mutta tämänkaltaisiin venäläisiin olisi ilo tutustua nytkin.
Mikko Mikael Salminen
