Manssilasta Helsingin Yliopiston kirjaston kokoelmiin
Kesällä 1937 kierteli Salmissa, myös Manssilassa ja Virtelässä käyden, rajakarjalaisen perinnemateriaalin kerääjä, jonka nimi ei ole säilynyt arkistoissa. Hän osui kulkiessaan myös Vasili Mihailinpoika Röppäsen taloon, joka sijaitsi lähellä Salmista, Suurenmäen lähettyvillä. Vierailun seurauksena Helsingin Yliopiston kirjaston (nykyisin Kansalliskirjasto) ns. hankintakirjaan tehtiin merkintä vanhasta kirkkoslaavin kielisestä kirjasta ”Strasti Gospodin”, ”Ostettu Hra W. Röppäseltä, Manssila, Salmi. Hinta Smk 1.300″. Teoksen nimen, suomennettuna ”Meidän Herramme kärsimykset”, kirjoitustapa kertoo vanhasta kirkkoslaavin perinteestä lyhentää nimityksiä, jotka ”jokainen uskovainen tietää”.
Tämän tapaamisen yksityiskohdat eivät ole tiedossa, mutta voimme päätellä, että kyseessä tuskin oli varsinainen kaupanteko. Vasili Röppänen (1876-1950) oli nimittäin varakasta sukua, kuten myös hänen vaimonsa Matrona os. Hosainoff. Vasililla oli myös hyvin läheinen suhde kirkkoon, sillä hän toimi Manssilan kirkon isännöitsijänä aina vuoteen 1939 asti. Korvaus teoksesta oli siis uskottavasti enemmänkin nimellinen, nykyrahassa n. 400 euroa. Ehkäpä Röppäsen kauppiassuvun verenperintö vain edellytti, että ”denguakin” piti sentään jonkin verran vastineeksi saada. Tämä ”kaupanteko” oli kuitenkin todellinen kulttuurihistoriallinen teko, sillä sen ansiosta meillä ja meidän jälkeemme tulevilla on nyt mahdollisuus ihailla tätä hengellistä teosta Helsingissä, Kansalliskirjaston slaavilaisen osaston käsikirjoituskokoelmassa [1].
Kuvitettu aukeama teoksesta ”Strasti Gospodin”, vuodelta 1771
Karl Tianderin tutkimuksia teoksesta
Karl Tiander vieraili Manssilassa Aunuksen retken aikoihin vuonna 1919 ja asui siellä ollessaan juuri Vasili Röppäsen luona. Tällöin ei vielä teos osunut Tianderin silmiin, mutta tämä vierailu palautui hänen mieleensä vuonna 1938, kun teos tuli häntä vastaan hänen työssään HY:n kirjastossa Helsingissä. Muistikuvat Vasili Röppäsestä ja teoksen ainutlaatuinen kauneus saivat Tianderin tutkimaan sen sisältöä lähemmin ja sen seurauksena hän julkaisi asiasta pitkähkön kirjoituksen Helsingin Sanomien viikkoliitteessä vuonna 1938 [2].
Karl Tiander (1873-1938) [3] oli suomalaista sukua, hänen isänsä oli loviisalainen kultaseppä Fredrik Tiander. Karl syntyi Pietarissa ja kävi Pyhän Annan saksalaisen seurakunnan koulua sekä opiskeli myöhemmin Pietarin yliopistossa erityisesti kieliä ja kirjallisuuden historiaa. Hän väitteli vuonna 1900 ja toimi sen jälkeen Pietarin yliopistossa dosenttina opettaen mm. pohjoismaista ja saksalaista kirjallisuutta. Vuosisadan alussa hän matkusteli paljon Pohjoismaissa ja Saksassa.
Tiander oli ahkera kirjoittaja ja julkaisi useita teoksia oppialaltaan sekä myös mm. vanhojen venäläisten eeposten käännöksiä saksankielelle. Venäjän vallankumouksen koittaessa hän siirtyi Suomeen ja kirjoitti useita Suomen, Venäjän ja koko maailman poliittista tilannetta käsitteleviä artikkeleita mm. suomalaisiin sanomalehtiin (Helsingin Sanomat, Huvudstadsbladet) vuosien 1917-1919 aikana.
Olojen rauhoituttua ensimmäisen maailmansodan jälkeen Tiander muutti Berliiniin, jossa hän asui vuoteen 1937 asti. Tuohon aikaan hän toimi edelleen HB:n kirjeenvaihtajana, kuten oli toiminut jo Suomen itsenäistymisvuosina. Palattuaan Suomeen 1937 hän ehti juuri ennen kuolemaansa aloittaa työn Helsingin Yliopiston kirjaston slaavilaisen osaston käsikirjoituskokoelman järjestämiseksi. Tianderin tutkimus ja artikkeli HS:ssä ”Salmin Koodeksista”, kuten hän sen nimesi, sai alkunsa ja innoituksensa juuri tästä työstä.
Karl Tiander mitä ilmeisemmin hallitsi erinomaisesti kielet – erityisesti venäjän ja saksan – joita molempia tarvittiin Koodeksin kirkkoslaavinkielisten tekstien ja sen sivuille tehtyjen Röppäsen suvun jäsenten merkintöjen tulkitsemiseksi. Tätä taustaa vasten hänen kuvauksiinsa teoksen sisällöstä voi luottaa.
Strasti Gospoda Boga Našego i Spasa Iisusa Christa – Meidän Herramme kärsimykset ja Jeesuksen pelastus
Seuraavassa esitettävä kuvaus kirjamme – otsikossa eräs siitä käytetty nimitys Kansalliskirjaston käsikirjoitusten luettelossa – sisällöstä perustuu suoraan Tianderin julkaisuun [2] ja on vain luettavuuden parantamiseksi hieman esitystavaltaan tiivistetty:
Kirjan pääosa on kirjoitettu v. 1701 (huom. p.o. todennäköisesti 1771) ja käsittelee Jeesuksen kärsimyshistoriaa 30:ssä luvussa. Sisältö keskittyy pääasiallisesti evankeliumeihin, mutta mukaan on otettu myös apokryyfisiä legendoja; kaikki on kuitenkin sommiteltu hyvin taitavasti, niin että kokonaisuudesta on syntynyt yhtenäinen kertomus. Ensimmäinen luku käsittelee Latsaruksen henkiin herättämistä ja hänen sisariensa Martan ja Marian Kristuksen palvomista. Sitten kerrotaan juutalaisten pappien ja farisealaisten juonitteluista Kristusta vastaan ja koko kärsimyshistoria evankeliumien mukaan, mutta 18:ssa luvussa ristiinnaulitsemisesta esiintyvät Jumalan äiti Maria ja myrhaa kantavat naiset.
Myrhaa kantavista naisista sanotaan, että he päästivät valitushuudon ristin juurella. Kaikki naiset ovat saapuvilla myöskin hautauksessa. Luvussa 23 kerrotaan, miten Latsaruksen sisaret ja myrhaa kantavat naiset vaeltavat Roomaan ja syyttävät Pontius Pilatusta keisari Tiberiuksen edessä. Keisari vaatii Pontius Pilatukselta selonteon ja langettaa ankaran tuomion: Pilatus teloitetaan, ja ylimmäinen pappi Hannas hirtetään nahkapussissa. Sitten hyökkää keisari Tiberius Jerusalemia vastaan, valloittaa kaupungin ja panee toimeen verilöylyn, jossa 3000 juutalaista tapetaan. Tämä verilöyly esitetään kahdessa käsinmaalatussa kuvassa, jotka voittavat toinen toisensa hirvittävässä katkottujen päiden ja silvottujen ruumiiden sekamelskassa.
Tiander toteaa kuvauksessaan myös, että kertomuksen legendaarinen muistitieto on jokseenkin paljon poikennut siitä, mitä tiedämme muista historian lähteistä näistä tapahtumista. Hän edelleen toteaa, että teoksen kirjoittajalle on ollut tärkeää, että kaikki ne, jotka ovat Kristusta vainonneet, ovat saaneet rangaistuksensa, ja syyttäjät ovat Latsaruksen sisaret. Nyt käsitämme myös, miksi kertomus aloitetaan Latsaruksen kuolleista herättämisellä. Kirjoitus ei siis ole läheskään mikään evankeliumien sisällön automaattinen toisto, vaan johdonmukaisesti kehitetty sommitelma, käyttämällä apokryyfisiä muistitietoja. Eikä voidakaan kieltää, että kertomus täten on saanut lisää draamallista voimaa ja kansanomaisuutta, toteaa Tiander.
Kirjan kuvitusta – Jerusalemin verilöyly.
Paitsi tätä kärsimyshistoriaa on tässä käsikirjoituksessa luettelo kaikista kirkkoisistä, pyhistä miehistä ja hurskaista miehistä, jotka ovat kirjoittaneet Kristuksen kärsimyshistoriasta sekä 32-jakeinen kärsimysrukous. Jokaisen jakeen jälkeen säädetään kumarrus.
Kaikki nämä kirjoitukset (kärsimyshistoria, kirjallisuusluettelo ja kärsimysrukous) ovat saman henkilön puhtaaksikirjoittamia koristeellisella puolikustavisella tyylillä 143:lle lehdelle, jotka on numeroitu kirkkoslavoonisin merkein ja sidottu mustaan nahkasidokseen.
Se henkilö, joka kirjoitti tämän hurskaan kirjan, myös kuvitti tekstin lukuisilla kuvilla. Kaikki kuvat ovat vesivärein maalatut, mutta väri on vuosien varrella kauhtunut, antaen kuitenkin silti käsityksen kirjan väriloistosta. Kuvat liittyvät kaikki kärsimyshistoriaan, kirjallisuusluettelon ja kärsimysrukouksen saadessa osalleen ainoastaan kaksi vignettiä, yhden alkuun ja yhden loppuun. Pääaihetta ”Kristus ristillä”, muunnellaan viisi kertaa, jolloin joka kuva liittyy johonkin erikoiseen vaiheeseen. Kristillisessä taiteessahan on käsitelty useimmat kärsimyshistorian aiheista, ja laatijallamme, joka kuvitti tämän käsikirjoituksen, on varmaankin ollut jäljiteltävinään hyviä esikuvia, mutta meidän täytyy silti ihailla kirjoitus- ja kuvitustaidetta Valamon luostarissa semmoisena, miksi se osoittautuu tässä säilyneessä ”Codex Salmiensiksessa”.
Kansalliskirjaston slaavilaisen osaston käsikirjoituskokoelma; signum: Sl.Ms.O-25.1
Tänä päivänä tämä teos löytyy Kansalliskirjastosta Helsingissä. Kysymällä viitteen [1] asiakirjaa ja täytettyään tarvittavan lupahakemuksen se tuodaan nähtäväksi kirjaston erikoislukusaliin, jossa sitä voi tutkia kirjaston henkilökunnan valvonnan alaisena. Myös valokuvaus on erityisjärjestelyin mahdollista.
Kirja ei ole mikään perinteinen, suurikokoinen perheraamattu, vaan itseasiassa melko vaatimattoman ensivaikutelman antava, mustanahkakantinen kirjanen kokoa 20 cm x 15 cm x 4 cm. Pienen kirjan ensivaikutelma muuttuu kuitenkin välittömästi, kun teoksen avaa: tämä kirja sisältää noin 150 aukeamaa, siis noin 300 käsinkirjoitettua sivua, joista useat ovat hämmästyttävän hyvin säilynein vesivärimaalauksin koristeltuja. Sivujen paperiaines on ajan ja ahkeran käytön patinoimaa, kellertävää, karkearakenteista paperimassaa. Vain muutamilla sivuilla on ilmeisesti kosteuden aiheuttaman kiinniliimautumisen ja irrottamisen seurauksena hieman irtirevenneen pinnan vaurioita.
Koko teoksen voi – sen vahingoittumista pelkäämättä – turvallisesti selata läpi ja ihastella sekä itse käsikirjoituksen täsmällisyyttä, joka puolelta tarkasti reunamarginaaliviivoilla reunustettuna, että lukuisia kymmeniä kokosivu- ja osasivumaalauksia raamatun tapahtumista. Kirjan pääaihehan on tunnetusti Jeesuksen kärsimyshistoria eli pääsiäisen ajan tapahtumat. Siitä kertovat myös Röppäsen suvun jäsenten vuosisatojen saatossa sivuille tekemät pääsiäiseen viittaavat merkinnät.
Teoksen alkuperä ja siihen tehdyt merkinnät Röppäsen suvusta
Kirja on ollut pitkään Röppäsen (nimen kirjoitusmuoto vaihtelee kielen ja aikakauden mukaan: Röppöin-Röppönen-Reppijev-Röppänen) suvussa ja sisältää lukuisia eri aikoina suvun jäsenten tekemiä merkintöjä päivämäärineen. Nämä merkinnät on tehty tavallisesti pääsiäisen aikaan, kun kirjoittaja oli piinaviikolla lukenut kärsimyshistorian. Vanhin kirjan merkintä on vuodelta 1808, jonka teki Jakov Timofewitz (Reppijev). Sen jälkeen kirjaan on tehty merkintöjä vuosina 1828, 1839, 1848, 1862 ja kymmenkunta merkintää vuosina 1899-1922.
Karl Tianderin mukaan teos on laadittu vuonna 1701, joka arvio perustuu kirjassa olevaan Mihail Jakovlev Reppijew’in (Röppänen) vuonna 1848 tekemän melko epäselvän merkinnän tulkintaan, joka kuuluu seuraavasti:
”Tämän kirjan Herran Jumalan ja meidän Vapahtajamme Jesuksen Kristuksen kärsimyksestä on kirjoittanut Kemzelskin piirin Salmin seurakunnan Uksalopjan kylän talonpoika Spirdan Larionovitj Reppijew huhtikuun 1 päivänä 1701.”
Teoksen alkuperästä kertova epäselvä vuosilukumerkintä.
Lähemmässä tutkimuksessa on kuitenkin osoittautunut, että Karl Tianderin tulkinta tämän asiakirjan laatimisen vuodesta lienee virheellinen. Myös Kansalliskirjaston slaavilaisen osaston kirjanpidon mukaan teos onkin laadittu 1771 eikä 1701. Tiander ei tehnyt sukututkimusta merkintöjen ajankohdan varmistamiseksi ja sen seurauksena alkuperäisasiakirjan korjattu ja melkoisen epäselvä sen alkuperästä kertova vuosilukumerkintä erehdytti hänet. Tämä luonnollisestikaan ei muuta millään tavalla itse asiakirjan eikä Tianderin sen sisällöstä tekemän analyysin arvoa.
Kirjan on siis kirjoittanut ja kuvittanut eräs Röppäsen suvun jäsen, Spiridon Larionovitsh, joka asui Uuksalonpäässä ja Tianderin mukaan ilmeisesti oli saanut opetuksensa Valamon luostarissa. Vanhoista vuosien 1733, 1754 ja 1764 verotusluetteloista voidaankin tunnistaa Spiridon Larioninpoika, joka syntyi Lunkulansaaren Ulahton kylässä noin vuonna 1725 ja muutti myöhemmin asumaan Uuksalonpäähän. Tiander on myös pitänyt mahdollisena, että Valamon luostarin kirjoista ja käsikirjoituksista voitaisiin yhä löytää ne alkuperäiset kappaleet, joiden mukaan tämä käsikirjoitus on kopioitu. Spiridon Larionovitsh oli siis todennäköisesti tämän käsikirjoituksen jäljentäjä ja kuvittaja, mutta ei varsinainen kirjallinen luoja.
teksti Pekka Salminen, kuvat Teo Salminen, 2006
[1] Strasti Gospodin. Signum: Sl. Ms. 0-25.1. Kansalliskirjasto, slaavilaisen kirjaston käsikirjoituskokoelma, Helsinki.
[2] Codex Salmiensis. Mielenkiintoinen karjalainen kirjalöytö. HS:n viikkoliitteelle, Karl Tiander. HS, 2.10,1938, sivu 3.
[3] Max Engman. Finland och Ryssland 1917-1919, Tre variationar av Karl Tiander. Historiska och litteraturhistoriska studier, 76. Svenska litteratursällskapet i Finland. 2001.
Lue myös Riisan kuraattorin Ilona Pelgosen tutkielma
https://manssila.net/wpmanssila/wp-content/uploads/2024/05/CodexSalmiensis_Roppanen-Manssila.pdf
