Maksim Aleksejev Mikkonen (*1865) asui perheineen Virtelän Grosnoissa, aivan Venäjän rajan tuntumassa Seppälän kantatilalla. Maksim aloitti talonsa rakentamisen 1910-luvulla, kun hän ja hänen veljensä Jeudokim Aleksejev (*1857) jakoivat yhdessä omistamansa maatilan Niemukan (W ⁴) kahteen osaan ja halusivat molemmille perheille oman talon. Maksimin tilan nimeksi tuli Mikkola (W ⁴¯¹) ja se oli pinta-alaltaan noin 34 ha. Taloa laajennettiin pikku-hiljaa ja siihen valmistui 1920-30 luvuilla karjasuoja. Talo punamullattiin ja kesällä 1938 se oli lopullisessa asussaan, kun Yhteishyvä julkisti kuvan talosta ja sen isännästä. Talon emäntä oli kuvatekstin mukaan ”jäänyt perttih”.
Vuosi 1939
Vuoden 1939 tammikuussa Maksim Aleksejev kuoli, ja hänet haudattiin Manssilan kirkonmäelle. Perheen vanhin poika Jussi (Ivan *1910) jatkoi viljelyä.
Maksim Aleksejevin hautakivi Manssilan kirkonmäellä 1939.
Maksimin kuoleman jälkeen talossa asui Maksimin leski, Varpaselästä lähtöisin oleva Vassa Feodorova (o.s. Rusanoff (* 1878) ja Jussin perhe, johon kuuluivat vaimo Maria (o.s. Ipatti *1910) sekä lapset Siiri (*1935) ja Kalevi (*1938).
Maksimilla ja Vassalla oli Jussin lisäksi kolme poikaa, joista Pekka (Petter *1913) oli liittynyt 1938 puolustusvoimiin. Hän työskenteli Valkjärvellä, Karjalan kannaksella JP 2:n kersanttina ja asui talvisodan syttyessä siellä.
Mikko (Mikael *1915) oli Terijoella 1936-37 suoritetun sotaväen jälkeen liittynyt Kannaksen rajavartiostoon. Talvisodan syttyessä hän oli palannut Salmin rajavartiostoon rajamieheksi Kanabrojärvelle.
Kuopus Aleksanteri (*1917) oli keväällä 1939 kutsuttu sotaväkeen ja hän palveli Joensuun rajavartiostossa Kontiolahden Onttolassa.
Talvisodan edellä, lokakuussa 1939 rajakylät Manssila, Virtelä ja Grosnoi tyhjennettiin. Vassa sekä Ivanin perhe kulkivat muiden evakkojen mukana ensin Rääkkylään (tai Tohmajärvelle?) ja sieltä Saarijärvelle, Lehtolan kylään.
Kaikki pojat kutsuttiin ylimääräisten harjoitusten (YH) alettua Suomen Puolustusvoimien palvelukseen. Jussi ja Mikko määrättiin Erilliseen pataljoonaan 8 ja Aleksanteri Erilliseen pataljoonaan 9. Nämä pataljoonat olivat Salmin rajavartioston perustamia ns. suojajoukkoja, joiden oli määrä hyökkäyksen sattuessa viivyttää vihollista. Puolustusvoimien palveluksessa oleva Pekka määrättiin JR 16:eentoista kahdeksannen komppanian varajoukkueenjohtajaksi.
Talvisota
Perhe menetti talvisodassa kolme poikaa: Jussi kaatui Impilahden Lemetissä tammikuun alkupuolella. Pekka ja Aleksanteri joutuivat eri teitä Tolvajärvelle, jossa käytiin sodan kovimpia torjuntataisteluja. Tolvajärvellä saavutettiin myös ensimmäiset voitot joulukuun 12. päivänä, mutta menestys ei tullut ilmaiseksi. Pekka kaatui joulukuussa 1939 Ägläjärvella ja Aleksanteri samalla suunnalla Viitavaarassa tammikuussa 1940.
Jatkosota
Jatkosodan aikana, kesällä 1942 Vassa sekä Jussin perhe palasivat Grosnoihin vanhaan kotitaloon. Marialle ja lapsille rakennettiin vuonna 1943 asevelitalo(kartalla talo 67), jonne hän muutti Siirin ja Kalevin kanssa. Vassa jäi Virtelän kotiin yksin. Jatkosotaan joutunut Mikko kävi ajoittain auttamassa maataloustöissä. Hän pyysi setänsä Jakov Aleksejevin (*1863) pojan Ivanin tytärtä Juliaa (*1927) asumaan Vassan seuraksi. Julia ei kuitenkaan viihtynyt, sillä ”Vassa ei puhunut mitään”.
Mikko ja Virtelän Orkolasta kotoisin oleva Maija Rajaorko (*1920) kihlautuivat tammikuussa 1944 ja häitä tanssittiin Syväriltä tuotetun sotilasorkesterin tahdissa helmikuussa 1944.
Maija muutti Vassan seuraksi Grosnoihin, mutta kesällä 1944 oli edessä lähtö toiselle evakkotaipaleelle. Nyt matka suuntautui Pielavedelle, mistä oli tuleva myös perheen vakituinen kotipaikka.
Maksimin perheen tarina tarkemmin:
https://www.booky.fi/tuote/aila_kumpulainen/maksim_mikkosen_suvun_elamaa_virtelassa/9789529465538
