Talo numero 82, Ivan Huotari, sijaitsi Manssilan kylän pohjoisreunalla, Likolammin tien risteyksen kohdalla, Salmi-Aunus välisen maantien länsipuolella. Tien itäpuolella oli Ruotsin talo ja naapurissa eteläpuolella sijaitsivat Salmin rajavartioston kasarmit. Tuvan akkunasta näkyi lähimpänä rajavartioston rakennuksen seinää ja akkunoita.
Talossa asuivat vanhemmat: Ivan Petterinpoika Huotari, (*1888+1940) puolisonsa Anna Huotari os.Tentonen, (*1886 +1938). Sekä lapset: 1. Aleksanteri *1910 vaimonsa Maria *1908 o.s. Mensonen ja tyttärensä Lyyli *1935. 2. Nikolai *1914, 3.Johannes(Ivan) *1918, 4. Pekka *1920 ja 5. Veera *1925.
Tontti on ollut aluksi vuokrattuna Hosainoffin suvulta ja myöhemmin se on vuokrattu Salmin kunnalta. Tontilla on ollut peruna- ja ryytimaa, heinääkin on kasvatettu lehmälle ja hevoselle.
Torppaa on rakennettu kolmessa vaiheessa, ensimmäisenä on valmistunut 1910 asuinosa ja liiteri. Rakennuksen ulkomitat ovat olleet noin7x18m.
Rakennuksen perustuskivet on louhittu punaisesta graniitista, mitat 500x500x300mm. Niitä on ollut kivijalassa kaksi päällekkäin kaikilla sivuilla. Torpan on rakentanut kirvesmies Ivan Huotari, runko ja seinät oli rakennettu hirsistä, päätykolmiot raakalautaa sekä pärekatto. Vuonna 1910 valmistuneeseen osaan on kuulunut, liiteri, eteishuone, aitta sekä tupa ja huone.
Huoneissa oli lankkulattiat, seinät oli verhoiltu pahvilla ja maalattu.Vuonna 1925 on valmistunut navetta ja 1938 liiterin laajennus sekä kaksipyttyinen hyysikkä. Tontilla on ollut myös sauna ja pukuhuone, mitat 3×5,5m. Kaivon sijainnista tontilla ei ole tietoa.
Ivan Huotarin esivanhemmat:
I Petter Huotari (2.3.1850-7.3.1912) ja Stiina Pellikka (9.5.1853-)–syntynyt Nurmeksen Höljäkän kylässä, muuttanut myöhemmin Sortavalaan ja Salmin alueelle päätyen Virtelään
II Lars(Lauri) Huodari (26.9.1826-) ja vaimo Anna Eskelinen (14.5.1826-)– muuttanut Nurmekseen Saramojärven kylästä
III Eskil Johanneksenpoika Huodari (1783-) ja vaimo Anna Ruokolain (1783-)–asunut Saramojärvellä
Yllämainitut tiedot on saatu Pekka Salmiselta, manssilikko hänkin.
Kotiseutumatkailua 2018
Olen saanut istua talomme kivijalan reunalla ja minulla on matkamuistona ihmisen pään kokoinen lohkare kunniapaikalla kirjahyllyssäni. Tulisijan pohja löytyi myös, savuja on ollut yksi.
Kotiseutumatkalla tutkin saunamme perustuksia. Nykyinen naapuri, tien takaa, oli valanut laatan sokkelin päälle. Naapuri tulikin paikalle, osoitti sokkelia ja sanoi: ”Datsha”. Ymmärsin hänen aikovan rakentaa saunan perustuksille datshan. Sitten naapuri otti esille tulitikkuaskin ja sanoi askia näyttäen: ” Njet, stop”, ja levitteli käsiään kuten jalkapalloerotuomari halutessaan toiminnan loppuvan. Ymmärsin hänen tarkoittavan ettei tulta saa tehdä, koska oli kuiva alkukesä. Nyökkäsin ja osoitin kädelläni sokkelikiveä ja näytin kädelläni rintaani, osoitin sokkelin kuuluvan minulle. Sanoin hänelle samat sanat:” Njet, stop”. Naapuri lähti pois sanaakaan sanomatta.
Viimeisellä käynnillä, 2019, ei datshan rakentaminen ollut edistynyt lainkaan.
Kirjoitti Jorma Huotari, manssilikon bunukka
