Salmin ja Manssilan matkoilla ajellaan pitkiä huikosia, jolloin eväillä ja välipaloilla on suuri merkitys jaksamisen kannalta.
Ensimmäisillä Karjalan reissuilla näin kuinka Toroilan veljekset nauttivat eväinä olleita makkaroita. Heillä oli eväänä kinkkumakkaraa ja salamia. Aamupalasta oli jo kulunut melkoinen tovi, joten siinähän herahti vesi kielelle. Päätin tällöin, että meilläkin on eväitä tulevilla reissuilla.
Kotiseutumatkat tehtiin kesäkuun alussa, jolloin Perämerellä saa alkaa pyytämään sinne nousevaa merilohta, joka on kutumatkalla kotijokeensa. Iissä sijaitsee Kalaliike H. Kuhan myymälä, josta olen ohi kulkiessani ostanut noin kilon palan Perämeren lohen filettä ja pari saman alueen siikaa.
Kalat olemme suolanneet heti oston jälkeen tavallisesti torstaina Oulussa, jolloin ne ovat valmiita syötäväksi seuraavana päivänä. Leivät olemme tehneet Pielavedellä aikaisin aamulla, jolloin niitä voi syödä jo ensimmäisenä matkapäivänä.
Lohileivät teimme Meriläisen Leipomo ky:n ohuelle revitylle ruisreikäleivälle. Leivän päälle hieman voita ja lohta, ripaus tuoretta tilliä ja valmista tuli. Siikaleivät tehtiin myös Meriläisen Leipomo ky:n tuotteille, ohrarieskalle, joka on ohuempi kuin Savossa tunnettu ohrarieska.
Ensimmäiset leivät tarjosimme rajan ylityksen jälkeen Ruskealan seutuvilla ja asioilla on tärkeysjärjestyksensä: ensimmäisenä leivän sai matkan tärkein henkilö, linja-auton kuljettaja Hannu. Sen jälkeen olivat vuorossa matkanjohtaja Kari ja senaikainen puheenjohtaja Olli. Muille matkalaisille leipiä tarjottiin ”koufitauolla” Sortavalassa käynnin jälkeen.
Hyvin maistuivat pohjoisen herkut matkalaisille, jotkut ottivat jopa kolme leipää! Toiveena oli ottaa vain yksi leipä, että kaikille riittäisi.
Villi Perämeren lohi alkaa olla harvinaista herkkua, sitä saa kerran vuodessa kesäkuussa. Torniojoki on suurin joki, johon lohi pääsee vielä nousemaan ja kutemaan. Kemijoki on ollut määrältään suurin lohijoki, mutta se on tukittu voimalaitoksilla. Pienempien jokien vedet on pilattu johtamalla metsäojitusten kautta voimakkaasti humuspitoiset vedet suoraan jokiin.Lohet eivät tunnista näitä jokia kutupaikoikseen, eivätkä nouse niihin.
Ruotsin puolella lohi nousee pienempiin jokiin, koska jokivesi on kirkasta ja humuspitoisuus on alhainen vähäisemmän ojituksen takia sekä ojitusvesien suodatusaltaiden ansiosta.
Manššilikon bunukku Jorma
