Hevonen on ollut tärkeä ja hyödyllinen kotieläin kautta aikain ihmiskunnalle.
Ivan Huotarin taloudessa on ollut perimätietoni mukaan aina hevonen, ehkä kaksikin. Hevonen piti tietenkin saada töihin ja sen avulla piti hankkia elantoa taloon. Isäni ja muiden veljesten varttuessa he lähtivät suorittamaan ajourakointia omalla hevosella ulkopuolisille.
Kesäisin niitettiin heinää ja ajettiin kuivat heinät latoihin ja navettojen ylisille. Talviaikoina urakoitiin savotoilla puutavaran ajossa sekä huoltoajoissa. Kaikenlaiset ajot suoritettiin muuttokuormista kirkkokyyteihin.
Pienoisena lieveilmiönä saattoi olla ajosuorituksen maksu, se jäi usein velaksi ja ehkä unohtui. Saattoipa käydä niinkin, että nuori ajomies syötettiin päivän päätteeksi ja juotettiin samalla humalaan. Tällöin maksun periminenkin saattoi unohtua ja kovat torut tuli kotona, varsinkin jos hevonen oli kotiin palatessa kovassa hiessä.
Isäni kertoi hankkineensa urakoinnista saamillaan rahoilla vaatetusta, uuden polkupyörän sekä rannekellon, joka oli harvinainen noina aikoina.
Hän kertoi myös ostaneensa itselleen uuden puvun mennessään vakinaiseen (armeija).
Jorma Huotari
