Päästyämme vihdoin perille Sammatukseen, teimme pysähdys- ja koufinkeittopaikan ”Pikku Mummon” talon läheisyyteen.
Matkanjohtaja K. P. Koslonen ja kuljettaja Hannu Matsi kävivät kysymässä luvan meidän puuhiamme varten sekä veivät pienen tuliaisen. Heidän ja ”Pikku Mummon jälleen näkeminen oli iloinen ja sydämellinen.
Aloitimme koufin keittopuuhat ja pystytimme tarjoilupöydät, mutta kuinka ollakaan sadekuuro yllätti meidät. ”Pikku Mummon” pyynnöstä siirryimme hänen talonsa sisätiloihin, jotka olivat ehkä siisteimmät, missä olen Karjalassa nähnyt. Räsymatot olivat puhtaat ja ojennuksessa ja kaikki oli järjestyksessä sekä yleinen siisteys vallitsi.
Koufit juotuamme ja tarinoinnin jälkeen siirryimme ulos, sadekin oli loppunut. Talon pihalla oli karjalaiseen tapaan ryytimaa, sielläkin taimet olivat siisteissä riveissä eikä penkeissä näkynyt rikan rikkaa.
Pihapiirissä oli myös nätti pieni kyly, jonka ”Pikku Mummon” poika oli rakentanut. Sauna oli uusi ja tosi siisti, huomioitavaa oli jakkarat lauteilla, näin saatiin pienen saunan sisätila hyödynnettyä paremmin.
”Pikku Mummo” asui kesäajat talossaan ja kertoi viihtyvänsä Sammatuksessa hyvin. Talvet hän asuu poikansa luona Pietarissa.
Manššilikon bunukku Jorma
