Astuimme Sortavalan satamassa kantosiipialukseen iltapäivällä 5.6.2014. Laivan lähtöaika oli klo 16 ja luvassa oli noin tunnin matka Valamon saarelle. Omalta osaltani tämä oli toinen vierailu Valamon luostariin. Ensimmäisen kerran kävin siellä vuonna 2006, Kymen Charterline Oy:n Laatokka-Ääninen risteilyllä. Kantosiipialuksessa oli väljää, oman n. 30 hengen ryhmämme lisäksi laivassa oli vain muutamia venäläisiä nuoria miehiä. Yksi mustiin vaatteisiin pukeutunut luostarin asukki vei mukanaan hienoa mustaa vaihdepyörää. Pyörillä näimmekin myöhemmin asukkaiden viilettävän pitkin Valamon teitä.
Aluksi puikkelehdimme läpi Sortavalan saariston, sitten avautui eteen aava Laatokan selkä. Kantosiipialus porhalsi vauhdilla tyyntä ja aurinkoista Laatokkaa pitkin kunnes saavuimme Valamon pääkirkon edessä olevaan kapeaan Luostarilahteen. Ensimmäisenä tuli näkyviin Nikolskin skiitta. Rantauduimme luosterin laiturille, jossa odotti paljon paluumatkaa aloittavia matkalaisia. Rannassa oli edelliskertaa enemmän matkamuistokioskeja mutta jykevät kiviportaat kirkolle olivat entiset – kuumassa ilmassa moni joutui puhaltamaan välillä raskaasti. Ennen pihaan astumista oli pihatöitä, joukko nuoria miehiä valmisteli uusia jalankulkuteitä kuumassa auringossa.
Sireenit kukkivat täydessä loistossaan kun astelimme luostarin pihaan kaarevasta portista. Kristuksen mosaiikkikasvot portin päällä olivat entiset. Valamon luonto on hyvin rehevää, vaikka rannat ovatkin usein upeaa kalliota ja kivikkoa. Tammet, vaahterat, lehmukset, lehtikuuset ja rantojen mäntymetsiköt sekä keskemmällä sijaitsevat synkät kuusikot antavat tälle luonnonsuojelualueelle erityisen täyteläisen tunnelman. Myös piha-alueiden hoitoon on kiinnitetty huomiota. Ennen porttia avautuvalla kukkaalueella tosin voikukat kilpailivat tulppaanien kanssa tasaveroisina.
Opas Svetlana saatteli meidät ensin piharakennukseen valmistettuun hotelliin. Ennen munkkien keljoina toimineisiin huoneisiin on valmistunut vuonna 2003 hotelli, jossa pienet yksilölliset huoneet ja yhteiset suihku- ja vessatilat. Huoneen ikkuna antoi mahtavan näkymän pääkirkolle.
Siirryimme sitten kuuntelemaan pientä 10 minuutin konserttia, jonka meille lauloivat 4 Pietarista saapunutta musiikin opiskelijaa. Konsertin jälkeen voimme antaa lahjoituksia luostarin korjaamiseen tai ostaa kirkko- ja kansanmusiikkilevyjä. Kristuksen Kirkastuksen kirkon eteisessä oli yhäkin myymälä, josta löytyi mm. ikoneja, musiikkia ja ristejä sekä tuohuksia ja kirjoja. Pihassa oli myös erillinen kaupparakennus josta saattoi ostaa ruokatarvikkeita ja alkoholia. Myynnissä oli mm. Valamon oma likööri Valamon balsami.
Pääkirkkoon tarvitsevat naiset hameen sekä pään peittävän huivin. Ne voi myös lainata kirkon pihaan johtavalta portilta.
Illalla kävelimme katsomaan n kilometrin päässä sijaitsevaa Igumenien hautausmaata ja pientä kappelia. Igumenien muistomerkkejä oli aivan kappelin vierustalla viisi-kuusi kappaletta. Hieman alempana oli tavallisten ihmisten sekä munkkien hautoja. Lähempänä luostaria sijaitsee enkelin vartioima munkkien hautausmaa, jossa sympaattiset pienet valkoiseksi maalatut luonnonkivet merkitsivät hautoja.
Teillä vaelsi illalla runsaasti turisteja sekä tulkintamme mukaan saarella työskenteleviä naisia, joiden asustus oli pitkä hame ja huivi. Myös työt tuntuivat jatkuvan myöhälle yöhön: vielä kymmeneltä vastaamme ajoi raskas Kamaz-kuormuri, jonka otsassa luki : In Cash we trust.
Opas Svetlana kertoi itse asuneensa Valamon saarella 15 vuotta oppaana toimiessaan. Myöhemmin tutustuessamme Uuden Jerusalemin skiittaan, saimme tietää että oppaita asui tämän kappelin vierellä sijaitsevassa asuntolassa. Ympäristössä oli myös Suomen armeijan kasarmi. Nämä rakennukset olivat suhteellisen hyvässä kunnossa. Skiitan yhteydessä toimi ennen sotia orpopojille tarkoitettu Valamon poikakoti, jossa oli kolmisenkymmentä ortodoksipoikaa, mm. myöhemmin Suomessa pappina toiminut Arvi Karpov.
Kirjoitti Makon da Vassan bubukku Aila
