Tehdessäni sukututkimuksia tulivat esille myös naapurit, tässä tapauksessa tien takana asunut Ruotsin suku. Sain Leo Miralalta Raisa Ruotsin puhelinnumeron. Rohkaisin mieleni ja soitin Raisa Ruotsille joskus 2010 paikkeilla. Hän vastasi puheluun ja sanoi tarvitsevansa viiden minuutin elpymistauon, että voisi hieman selvittää ajatuksiaan.
Soitin uudelleen ja Raisa vastasi kertoen, ettei hän aluksi voinut millään uskoa, että hänelle soittaa Manssilan naapurin Huotarin Jussin poika Jorma. Tästä alkoikin meidän tuttavuutemme. Kirjoitimme kirjeitä toisillemme ja aika-ajoin kerroimme kuulumisia ja tarinoita puhelimessa. Sääli etten saanut tavata häntä ennen hänen menoaan tuonilmaisiin.
Eräs Raisan kertoma tarina on jäänyt mieleeni. Hän kertoi, että elettiin kesäaikaa 1930 luvulla. Heille oli majoitettu ulkomaankielinen miespuolinen ”luontotutkija”, luultavasti englantilainen. Tämä tutkija lähti luontoon varhain aamulla ja palasi vasta iltasella. Näin hän teki parin viikon ajan. Tutkija oli suuri saunanystävä ja hän halusi käydä saunassa joka ilta raskaan ja hikisen päivän jälkeen.
Ruotsin talossa ei ollut saunaa, jolloin Ruotsit kääntyivät Ivan Huotarin puoleen tässä sauna-asiassa. Hän lupasikin saunan olevan lämpimänä ja luontotutkijan käytettävissä joka ilta. Tutkija teki reissujaan päivittäin ja saunoi tyytyväisenä pari tuntia iltaisin.
Ruotsit olivat kertoneet, että majoituskulut korvataan samoin kuin saunan lämmittämisestä aiheutuneet kulut. Korvaukset tulivatkin myöhemmin ja ne olivat olleet ruhtinaalliset.
Jorma Huotari
